Uutta musiikkia!

Nyt sitä on tarjolla. Pahaksi onneksi ei kuitenkaan Ainakauniilta. Sen sijaan Sydneyn vatipäät ovat saaneet levynsä miksattua ja masteroitua. Neljän kipaleen EP Atomic Circus julkaistaan levymuodossa vasta lokakuussa, kunhan kannet ja painatukset ovat kunnossa, mutta nykymaailman trendien mukaisesti puolet levystä on jo netissä jaossa. Kipaleet voi löytää facebookin kautta tai vaihtoehtoisesti napauttamalla tätä linkkiä.

Kappaleiden valmistumista ja allekirjoittaneen syntymäpäiviä juhlistettiin treeneissä kakun ja kuohujuoman kera. Kuva kertokoon kaiken olennaisen.


"Kuinka mukavaa on...?"

Paula älskar Klasu

Nonii, pitkästä aikaa. Taas on kerinnyt tapahtua vaikka mitä! Lähdetäänpä liikkeelle Anniinan polttareista, jotka olivat lokakuun alkupuolella (hui kauheeta, miten nopeasti aika menee!). Raportointia luvassa tässä, olkaas hyvä.

Päivähän lähti hienosti sillä, että Anniinan tullessa takaisin etukäteishäämatkalta, kotona odotti pieniä ylläreitä. Eipä neitoa sitten paljon nukuttanut, vaikka takana oli yö matkustelua...

Keskipäivällä Antsulin oli tarkoitus lähteä etsimään ystäviä polttareihin pienien vihjeiden avulla. Ystävät löytyivätkin mutkien ja matkojen takaa ja lopulta tie vei paikkaan, jossa kajautetaan rokit, pilataan komppi ja vedetään Ruusus-Jenkkaa. Eli tietty armaaseen treenikämppäämme Lutakkoon. Olimme hieman sisustaneet paikkaa tunnelmaan sopivaksi:

Totesimme muuten Marin kanssa, että paikan pitäisi aina näyttää tuolta. Tosin kämppämme muiden bändien hevimiehet saattaisivat olla asiasta hieman eri mieltä...

Kun koko porukka oli kasassa, oli tietenkin lähdettävä liikkeelle tärkeimmästä, eli syömisestä ja juomisesta. Aika maukas brunssi oltiinkin saatu aikaiseksi.

Seuraavaksi selvisi syy, miksi olimme treenikämpällä. Olimme kaaso-/bändiporukalla (= samat jätkät eri verkkareissa) äänittäneet upean biisin nimeltään Paula älskar Klasu ja laulajatteremme tuli luonnollisesti vetäistä liidit kehiin. Biisinhän Anzu oli kuullut ensimmäisen kerran aamusella ja sanat saanut käteensä hetkeä myöhemmin. Noh, onneksi inspiraation lähteenä oli myös kuohuvaa ja kaverit.

(Mari huolehtii laulajattarelle sopivat laulukengät jalkaan)

Päästiinhän me muutkin sitten "laulu"hommiin, jes:

Ulkomaankirjeenvaihtaja yhytettiin tuottajahommiin :)

Biisi saatiin nopeasti lähes kerralla purkkiin ja sitten matka jatkui kohti uusia seikkailuja. Eli tarkemmin sanoen Sex&Strip-aerobictunnille. Vaihdoimme tietenkin asianmukaiset vaatteet päälle ja säikytimme sählyturnauksen pelaajat ja katsojat siinä sivussa huikeilla outfiteillämme. Annetaanpa kuvien puhua puolestaan:



(Huomatkaa ylläolevasta kuvasta harvinaislaatuinen, jopa uhanalainen ilmiö. Mari juomassa vettä. Ei siis kaljaa. Vaan VETTÄ.)

Opimme tunnilla paljon uutta ja mielenkiintoista, mm. Citykani - ja Palomies nimiset liikkeet. Hikikin tuli. Tunnin jälkeen oli vuorossa Amben hemmotteluhetki miesstrip... siis mieshierojan ja suklaahieronnan muodossa. Me muut menimme luonnollisesti baarin puolelle odottelemaan. Tykkäsimme kyltistä, jonka tämä hunajaääninen strip... siis hieroja laittoi ovelle hoidon ajaksi.

Olimme suunnitelleet asustuksen Anpalle illaksi, mutta päädyimme kuitenkin menemään jo hyväksi havaitulla tyllihamelinjalla. Vaikka siis upeahan tuo puku olisi ollut. Rusetit äässin päällä on kyllä aina kuuman kissan merkki.

Sitten alkoi jo olla aikamoinen nälkä ja suuntasimmekin Pancho Villaan ruokailemaan.

Sen jälkeen olikin jo aika mennä esittelemään tanssilattialle aerobicissa opittuja liikkeitä. Painuimme siis Rumaan.

("Oho, mikä toi on?" "Se on alaston laskettelija pipo päässä" "Ei ole, ei, täällä ei ole mitään nähtävää!")

("Mitä, onko täällä alaston laskettelija pipo päässä?!? Minäkin tulen heti mukaan!")

Alaston laskettelija pipo päässä.

Tässä vaiheessa päätimme, että ehkä kannattaisi mennä kohta nukkumaan. Tai ainakin mennä suunnittelemaan nukkumista. Lähdimme siis mökkiä kohti ja loppuillasta (mm. Jyväskylän paras baari Ainolanrannassa jääköön salaisuudeksi) ei ole sitten kauheasti julkaistavaksi kelpaavaa materiaalia.

Nautimme makoiset yöunet ja aamulla vielä saunotimme ja uitimme morsiamen. Onneksi kuvaaja on ollut hereillä ja ottanut kuvia tärkeimmistä hetkistä:

Yritimme vielä tehdä lettuja, mutta letunpaistajan ilmeen mukaisesti, emme onnistuneet kauhean hyvin ja ei paljon letut viuhahdelleet. Noh, onneksi tulee aina uusia lettutilaisuuksia!

Sitä paitsi, kippistykset korvaavat aina huonon lettuonnen ja morsiankin on ilmeestä päätelleen ollut jo drinksua vailla...


Sellaiset polttarimuistelot. Nyt on sitten tosiaan kaksi rouvaa orkesterissa, jiihaa!

p.s. Paula älskar Klasu -biisiä (aka mestariteos) kandee käydä kuuntelemassa ja arvostelemassa täällä.

On siis kevät

Haluan jakaa keväisiä ilonaiheitani teidän kanssanne, armaat lukijat. Olisi muuten kiva jos kommenteissa edes joku ilmoittautuisi edes satunnaiseksi lukijaksi, täällä alkaa olla jokseenkin yksinäistä keskenämme. Mutta mukavaisuuksia tulee tässä:

- Vanha biisi "Aamun tyttö" toimii vihdoin. Ei valittamista.
- Grillaus. Ei haittaa vaikka vettä sataa roikona.
- Polkupyörällä ajo. Ei haittaa vaikka rakeet hakkaa naamaan.
- Häät. Omat ja muiden. Ei haittaa vaikka pitää säätää.
- Silmälasittomuus. Ei haittaa vaikka silmiä väsyttää iltaisin.
- Aurinko. Ei haittaa vaikka paremmat aurinkolasit hajosivat. No vähän haittaa kyllä.
- Unelmatyöpaikka. Ei haittaa vaikka ei saa palkkaa. No tämä haittaa aika paljon shoppailua.
- Kevään viimeinen (ja talven eka) lumiukko kuukausi sitten. Ei haittaa vaikka se romahti yhdessä iltapäivässä.

Juhlien syntytarina

Tarkoituksenani oli käyttää muutama tunti tänään tehokkaasti. Luentojen jälkeen olisi ollut sopiva väli laittaa uutta biisiä harjoittelukuntoon treenikämpällä ennen tiukkaa Rentukkarock-kenraaliharjoitusta. Harmitus oli suuri, kun huomasinkin kämpän olevan jo varattu.

Sitten tajusin, että voisin kokeilla käyttää opiskelijan apuvälineitä myös biisintekoprosessissa. Tietokoneluokkaan mars ja word auki. Nyt kirjoitetaan alustavat hahmotelmat hienoon biisimuotoon oikein koneella. Huomasin tosin sävellystyön mahdottomaksi siinä ympäristössä (ylläri!), mutta sanoituksiin ainakin olisi aikaa paneutua oikein kunnolla.

Olen biisinkirjoittajana alkeellinen ja joudun tekemään paljon töitä, että uskallan viedä uuden kappaleen treenikämpälle muiden kuultavaksi. Tarvitsen erilaisia työtapoja ja "rituaaleja", jotta saan itsestäni tarpeeksi irti. Olen toivottaman itsekriittinen ja mikään ei ikinä kelpaa minulle. Kynnyksen ei pitäisi olla iso: kertaakaan uutta biisiraakiletta ei ole treeneissä suorilta käsin tyrmätty ja lytätty. Jotenkin siitä tekee itselle suuremman asian kuin se oikeasti onkaan. Eihän se pop/rock-musiikki nyt niin ihmeellistä ole? Ja jos joskus tekeekin surkean biisin, niin aina voi tehdä seuraavasta paremman.

Tuumasta toimeen ja muutama tunti meni ihan hujauksessa. Lounasaikakin hurahti ohi ihan vahingossa biisiä kirjoittaessa (ja yleensä kuitenkin ruokahuolto ennen kaikkea). Mutta hei, nyt on ainakin sanat uuteen 'Juhlat' -biisiin (ja nälkä). Toivottavasti sävelkin saadaan aikaiseksi lähiaikoina ja uusi biisi esittelyyn jo Katseen keikalle... Toivossa on hyvä elää...