Keikalle!

Heippa, pitkästä aikaa!

Syksy tuli taas ja myös orkesterimme alkaa jälleen pikkuhiljaa aktivoitumaan keikkarintamalla. Viime keikasta onkin jo aikaa ja tähän väliin on mahtunut monenlaista, niin uutta basistia kuin laulajamme Anniinan lisääntymistä :) Koko ajan on treenailtu kuitenkin ahkerasti ja uusi basistimme Antti esitellään virallisesti yleisölle tällä viikolla, kun Aikkarit nousee Rentukan lavalle torstaina 13.9. Laulujen illassa. Luvassa on akustinen keikka! Tätä emme olekaan tehneet pitkään aikaan, joten jännittää hurjasti jo nyt.

Jospa nyt aktivoidutaan pikkuhiljaa bloginkin puolella syksyn ja uusien kuvioiden myötä. Tulkaahan keikalle!

p.s. kuvassa Anniina levyttää! Ai tätä puujalkahuumorin eliittiä!

Vaihtumista bändijäsenistössä

Nyt Ainakaunis on taas uuden muutoksen edessä. Olen itse joutunut keskittymään ja antamaan voimavarani muualle ja se on vaikuttanut myös tähän bänditoimintaan, joten on oikein sanoutua irti tästä ja antaa bändin nousta kukoistukseen ilman minua. Kaikille kiinnostuneille ainakaunishenkisille nyt olisi basistin paikka avoinna, joten yhteydenottoja sähköpostiin :)

Toivotan menestystä tytöt ja ollaan yhteyksissä!

Terppa taas!

Hyvää syksyä ja sunnuntaita! Aloitetaanpa näin kepeästi loistavalla musavideolla. Siinä on kaikki asiat kohdillaan: hammasraudat, tanssipeli ja Hanson.

Viime aikoina on ollut vähän hiljaisempaa bändirintamalla, koska rumpalimme Jenni kävi synnyttämässä ihanan pienen tytön! Ihan hyvä syy muuten perua treenit: "En tänään pääse ehkä treenaamaan, taidan lähteä synnyttämään" :) Loppuvuodesta olisi kuitenkin tarkoitus vielä palata keikkailemaan, mutta siitä lisää myöhemmin.

On siis kevät

Haluan jakaa keväisiä ilonaiheitani teidän kanssanne, armaat lukijat. Olisi muuten kiva jos kommenteissa edes joku ilmoittautuisi edes satunnaiseksi lukijaksi, täällä alkaa olla jokseenkin yksinäistä keskenämme. Mutta mukavaisuuksia tulee tässä:

- Vanha biisi "Aamun tyttö" toimii vihdoin. Ei valittamista.
- Grillaus. Ei haittaa vaikka vettä sataa roikona.
- Polkupyörällä ajo. Ei haittaa vaikka rakeet hakkaa naamaan.
- Häät. Omat ja muiden. Ei haittaa vaikka pitää säätää.
- Silmälasittomuus. Ei haittaa vaikka silmiä väsyttää iltaisin.
- Aurinko. Ei haittaa vaikka paremmat aurinkolasit hajosivat. No vähän haittaa kyllä.
- Unelmatyöpaikka. Ei haittaa vaikka ei saa palkkaa. No tämä haittaa aika paljon shoppailua.
- Kevään viimeinen (ja talven eka) lumiukko kuukausi sitten. Ei haittaa vaikka se romahti yhdessä iltapäivässä.

Tuhkapilven alta nettisivuja

Ah, kyllä se kevät sieltä pikkuhiljaa saapuu. Aurinko paistaa nätisti, vaikka tuhkapilvi leijuukin maamme yllä. Ehkäpä juuri tuhkapilven innoittamana sain vihdoinkin aikaiseksi vähän päivittaa nettisivuja uuteen uskoon. Käykääpä kurkkaamassa täällä ja antakee palautetta. Kyllä se tästä.

Ja nyt meitsi lähtee Jyrockiin, heippa!

Aika esittäytyä

Terve Ainakauniin ystävät, ne jotka minut entuudeltaan muistavat ja kaikki uudet tuttavuudet! Olen siis Ainakaunis 2002 - 2005 ja pienen tauon jälkeen taas tarttuneena basson koreaan kaulaan Ainakauniin rivistössä. Tässä neljän vuoden aikana olen ehtinyt kouluttautua ja reissata maailmalla, lähinnä Kankaanpää ja Slovenia lähiseutuineen tulivat tutuiksi ja nyt olen takaisin kotiutuneena Jyväskylään. Halu olisi piitkän tauon jälkeen päästä keikkoloille, mutta täytynee hetki ottaa tyttöjä kiinni, sillä heillä on useampi treenikerta takana eli vakuuttavaa musisointia.

Onhan tässä Ainakauniskin ollut muutoksessa. Treenikämppä on tätänykyä melkoinen, niin mukava kuin tilavakin verrattuna siihen missä aikoinaan soitteltiin. Hieno juttu oli tutustua myös Onniin, joka selvästikin on jättänyt oman jalanjälkensä tähän hommaan. Kiitokseni Onnille nuoteista, jotka helpottivat pääsemistä jyvälle alaäänien maailmaan.

Basistinvaihtoviikot

Niin, kuten näppärimmät edellisten tekstien perusteella voivat päätellä, Onni on matkustanut lätäkön keskelle tohtoroimaan ja jättänyt seurueemme. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä uuden basistin löytyminen oli tällä kertaa yllättävän helppoa. Voimme suoraan palata ajassa noin neljän vuoden takaisiin ainakauniisiin meininkeihin ja esitellä uusvanhan basistimme...

...Marin, tervetuloa takaisin! Mari on kerinnyt tässä viime vuosien aikana hankkia itselleen ammattin, joten nyt joukossamme on kolmen Taiteilian joukossa yksi ihkaoikea taiteilija, jeij! Vanhastaan muistamme Marin olevan ihan mahtityyppi ja uskommekin, että upea ja ihana ainakaunistelu jatkuu vähintäänkin samanlaisena, ellei jopa entistä ehompana tulevaisuudessa. Onpa mukavaista (sanoisi Onni)!

Onnista puheen ollen, Onnin läksiäisiä vietettiin Katseen jameissa maanantaina, missä heitti jäähyväiskeikkansa Onnin toinen mahtiorkesteri Illusionistiset Luopiot ja vierailipa lavalla myös Ainakaunis. Anniinan estyessä onnistuimme rekrytoimaan pikaisesti varalaulajan ja setti olikin yllättävän erikoinen, jopa meille itsellemme. Marionetti ja Jätskilaulu vedettiin ehkä hieman möreämmällä äänellä kuin normaalisti :) (Jennillä lienee kuvia soitannoista, itseltäni ei niitä löytynyt)

Bongaa kuvasta uusi ja vanha basisti

"Näyttäkää vietteleviltä "

"Onko Onni surullinen vai iloinen lähdöstään?"










Haikein mielin laitettiin sitten Onni matkaan ja täten Ainakaunis jatkaa uusin voimin kohti uusia seikkailuja. Kiitokset kahdesta viimeisestä vuodesta, se on ollut mahtavaa ja Onnillista aikaa :) Ainakaunis on mennyt isoin harppauksin eteenpäin Onnin myötä, toivottavasti saadaan hyvä meininki ja tiukka yhteissoitto säilymään, vaikka Onni vaihtaakin maisemaa. Ja tietty myös bassosoolot!

"Heihei, Onni!"

Loppuun on pakko julkaista blogimme ensimmäinen itse kuvattu video, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Päätähtenä Onni ja Barbapapatrio, taustavoimina hihittelevät hölmöläiset. Onnille terkkuja ja tsemppiä, ja tokihan Onni jatkaa täällä blogissa ulkomaankirjeenvaihtajana. Ihan vaan sen takia, että me tiedetään, mitä se siellä oikein hommailee. Niin.

Uusi ilme.

Uusi vuosi ja keväisempi ilme. Surffausta ilmassa ja silleen. Ampukaa mut, jos ette tykkää (älkää oikeesti).

Juustosämpyläihmiset

Kuten tuossa jo Anniina mainitsikin, keikkaa on tulossa oikein kaksin kappalein. Viikona päästä rantaudumme Tikkakoskelle ja helmikuussa sitten Pub Katseeseen. Itse odotan innolla molempia mahdollisuuksia päästä paukuttamaan lähes upouusia Pearlejani (olenkos minä niistä vielä kertonutkaan, ne olivat toissa vuoden joululahja (siis 2007!) ja keikkauurastuksen tulos). Odotan innolla myös keikkojen mahantäytettä eli juustosämpylöitä taikka panineja, munkkeja, soppaa ja siideriä. Nam.

Käytiin muuten tänään Anniinan kanssa kampaajalla. Yksissä tuumin siis, puolen bändin voimin. Ja fetarieskalla sen jälkeen, oikein fiinisti ja sivistyneesti, koska Anniinalle tuli sihteeritukka. Se on lyhyt. Mulle tuli vaan etskarit. Kotona saattaa tulla sanomista tästä muutoksesta, mutta onneksi tukka on uusiutuva luonnonvara. Itse olemme kyllä erittäin tyytyväisiä, että jos kampaajatädit (tai -tytöt oikeastaan :)) luette, niin kiitosta vaan. Marialla ja Onnilla ei taida olla mitään uutta, paitsi Onnilla meisselit.