Tällä kertaa ajattelin avautua aiheesta tyttöbändi. Sehän menee jopa "women and culture" -otsikon alle, joten tämähän on melkein kuin "oikeata tekemistä" (joku voisi luonnehtia tätä myös sanalla itsepetos).
Mitä tulee mieleen sanasta tyttöbändi? Spice Girls ja Tiktak, sellaista kivaa ja söpöä hommaa. Soittamista vähän sinne päin ja mukavan kepeällä otteella. Entä mitä tulee mieleen sanasta poikabändi? Backstreet boys, Take That, NKOTB ja kaikki muut ihanat babyfacepoikien muodostamat lauluryhmät.
Meitäkin on joskus sanottu tyttöbändiksi, tosin muutaman vuoden yhdellä tämän tyttöbändin jäsenellä on ollut parta, joten ei ehkä viime aikoina ihan niin paljon. En ole itse ikinä oikein osannut suhtautua tyttöbändi -termiin millään tavalla. Onko se hyvä vai huono asia, pitäisikö tyttöbändiyttä vältellä ja väittää tiukasti olevansa jotain ihan muuta kuin tyttöbändi. Ja miksi tyttöbändeiksi lasketaan kaikki mahdolliset kokoonpanot, joissa nyt sattuu olemaan naispuoleista porukkaa, mutta poikabändejä ovat juuri ne kaikki siirappisesti laulavat poikapoppoot? Tuleeko muuten tyttöbändistä joskus naisbändi ja poikabändistä miesbändi?
Joskus tuntuu, että tyttöbändien oletetaan automaattisesti olevan huonoja soittamaan. Monta kertaa olen kuullut omien ja muiden naispuolisista tyypeistä koostuvien bändien keikkojen jälkeen, että "hei, nehän osas ihan/melkein soittaa". Olen myös sitä mieltä, että usein tytöiltä tai naisilta vaaditaan enemmän soittotaitoa, että heidät (meidät?) voidaan oikeasti ottaa musiikillisesti tosissaan. Myös rockuskottavuus on sellaista, jonka naiset joutuvat ansaitsemaan pitemmän kaavan mukaan verrattuna miehiin. Otetaanpa esimerkiksi PMMP, jonka ensimmäinen hitti 'Rusketusraidat' antoi tytöille pitkäksi aikaa bimboleiman. Loistavien keikkojen myötä bändista vihdoin tuli katu-uskottava ja rock (tosin tästäkin bändistä suurin osa on miehiä...). En tiedä, onko rockuskottavuus edes äärimmäisen tavoiteltavaa tai tarkoittaako se oikeastaan yhtään mitään. Itse henkilökohtaisesti olin varmaan omasta mielestäni katu-uskottava ja rock joskus 17-vuotiaana nahkahousuissa, mutta nykyään ei ikinä tule ajatteleeksi katu-uskottavuutta oikein missään asiassa. Voisi kyllä alkaa ajattelemaan olevansa katu-uskottava ihan jokaisessa tilanteessa, voisi parantaa itsetuntoa. "Hei, keitin aika katu-uskottavat perunat".
Nojoo, ehkäpä se on itsestä kiinni, miten bändiä luokitellaan ja lokeroidaan. Me olemme äärimmäisen huonoja kuvailemaan bändimme musiikkia, joten tyttöbändiksi kuvaileminen on ulkopuolisille helppo ratkaisu. Itse kerron kyselijöille bändimme soittavan "suomenkielistä rockmusiikkia", joka ei siis käytännössä kerro yhtään mitään. Pitäisiköhän alkaa kuvailemaan musiikkia esimerkiksi katu-uskottavaksi tai rohkeaksi? Herättäisiköhän se enemmän mielenkiintoa? Jollekin tulisi rohkeasta kuitenkin mieleen, että ne varmaan soittaa puolialasti tai jotain. En muuten osaa kuvailla edes itseäni, jos joku sitä joskus kysyy (noo... mää oon täältä jyvääääskylääästä ja opiskelen ja silleen). Pitänee alkaa harjoittelemaan asioiden kuvailua ja pyrkiä keksimään joku oikein vetävä kuvaus myös bändimme musiikille.Nyt taidan jatkaa sitä kiiresuman purkamista taas. Hyvä käydä välillä purkamassa päätä tänne, niin sit voi taas jatkaa asialinjalla :)
Spaissarikuva Nyykkarikuva Naikkarikuva
p.s Mä näköjään täytän tämän päiväkirjan täysin omilla höpinöilläni, kirjoittakaa nyt hei te muutkin jotain.
1 kommentti:
Tuosta katu-uskottavuudesta pitääkin sanoa sen verran, että minäkään en oikein ymmärrä mitä se on. Rockpiireissä tuntuu olevan yleistä ainakin "katu-uskottava kielenkäyttö" ts. v-, p- ja s-sanojen viljely vähintään joka kolmannessa välissä. Minusta tuollainen ei ole uskottavaa missään mielessä, vaan lähinnä naurettavaa ja säälittävääkin.
Lisäksi täytyy kertoa, että olen saanut kuullu jo melko monelta taholta, että "En kyllä olisi päällepäin uskonut että soitat rockbändissä!" Pitäisi tästä huolestua vai kenties olla ylpeä? Olen oikeasti harkinnut tukan värjäämistä pinkiksi ensinnäkin siksi, että se olisi siistiä, mutta myös siksi, että saisin ehkä hieman jonkinlaista rock-uskottavuutta ulkoiseen kiltin tytön olemukseeni. Toisaalta olen aina hieman halveksunut ulkoisia kriteerejä ihmisten määrittelyssä (varsinkin muusikoiden, tästä pääsemmekin sujuvasti aiheeseen tyttörokkareiden ulkonäkövaatimuksista noin yleensä...okei, en rupea nyt paasaamaan siitä, kuinka pojat voivat mennä lavalle kauhtuneissa verkkareissa ja kulahtaneessa t-paidassa mutta jos tytöt esiintyvät mustissa paidoissa niin johan tulee palautetta että pitäisikö tuohon vaatetukseen vähän panostaa...huoh. No, rupesin näköjään sittenkin avautumaan, juttua tästä riittäisi loputtomiin.) Anyway, olisiko se jo säälittävää; hankkia rockpiirien hyväksyntää pinkillä tukalla?!
Lähetä kommentti