Keikkaa pukkaa!

Hei jes, nyt luvassa ihan oikeaa asiaa: Ainakaunis keikalla Jyväskylän Rentukassa viikon päästä lauantaina 18.12.

Sinne kaikki tonttuilemaan!

Voimlemisen kärpsed

Jatketaanpa taas asiattomalla linjalla. Tällä kertaa luvassa ei ole kuitenkaan kasvattamiani vihanneksia (mikä pettymys!), vaan reissukuvia. Käytiin Jennin ja Anniinan kanssa lahden toisella puolella Tallinnassa lokakuussa ja tässä kuvasaldoa reissusta. Tehtiin kaikki legendaariset asiat, eli meinattiin myöhästyä laivasta, pelattiin bingoa ja ostettiin enemmän viinaa kuin kukaan muu.

Alku oli vähän tuskainen, kun Anniina unohti passin ja auto rupesi temppuilemaan kesken matkan. Ilme on sen mukainen.

Sitten päästiin laivaan, mutta vieläkään ei helpottanut...

Onneksi risteilyisäntä (mikä hiivatti sen nimi olikaan?!?? Oltiin vaan niin kännissä, etten muista!!111!!) kuulutti, että Tax Freessä olisi tarjolla maistiaiset. Yhden jälkeen oli jo hymynpoikasta havaittavissa...

...ja muutaman jälkeen alkoi jo naurattamaan.

Sitten ruvettiin bingoamaan. Bingoilmeet otettiin tietenkin kehiin heti alusta lähtien.
Jenni:

Anniina:

Meitsi. Hieman häiriintynyt ilme johtuu vain siitä, että mä melkein sain bingon, mutta en sitten kuitenkaan.

Sitten päästiin Tallinnaan. Jotta emme unohtaisi, että alla oleva nähtävyys on nimeltään Paksun Margareetan torni, Anniina ja Jenni havainnollistivat paikan posettamalla asianmukaisesti.

Tältä näyttää meidän tulkintamme Suur-Karjasta:

"Nonii, nyt ollaan normaalisti!"

"Esitellään nyt vähän kuitenkin meidän ruokaa"

Ja kyllähän se totuus sitten lopulta oli kuitenkin tämä:

Istuttiin tuossa penkillä terminaalin edessä kännissä koko aika ja pidettiin huolta laatikoista tyyliin "my precious".

Lenkki

Hahhaa, toisin kuin Marialla, itselläni ei ole sentään järkevää asiaa. Lenkkeilyä on kuitenkin tullut jossain määrin harrastettua ja alla ylpeilyä sillä.


Ideana oli ikään kuin nappasta kuvat lenkkimatkan varrelta, mutta niitähän tuli lopulta aivan liikaa. Tuskin ketään innostaa nähdä noin 150 kuvaa australialaisista teistä. Tässäpä siis valikoidut palat vakituisen juoksureitin varrelta. Alussa heti kulman takana on oikein mainio alamäki.


Alamäen perään tulee pian puisto, jossa yleensä juoksentelee koiria tai urheilijoita. Takana on jonkinmoista omakotilähiötä, kuten kuvasta näkyy. Matkaa tähän on ehkä vähän reilu kilometri. Puistossa on roskapöntöt, joiden kohdalta menee noin kahdeksan minuuttia kotiin. Ja kyllä nyt kahdeksassa minuutissa reilu kilometri on päästävä.


Tässä vaiheessa aikaa on mennyt yleensä ehkä 14 minuuttia. Pitää olla hirveän varuillaan, ettei korkea vesi pääse yllättämään.


Sangen kohteliaasti tielaitos on kuitenkin pistänyt joen kuppeeseen mitan, josta näkee kuinka korkealla vesi sattuu milloinkin olemaan, ja näin ollen yllätyksiä harvoin pääsee tapahtumaan.


Tästä, jos kääntyisi takaisin, niin matkaa tulisi yhteensä kuutisen kilometriä. Kuitenkin Marion tavoin tapana on jatkaa urheasti eteenpäin ja hirviöitä kohti.


Hirviö oli kuin olikin paikalla. (Mutta en sentään Marion tavoin hypännyt tuon päälle.)


Loppusuora ennen kääntöpistettä.


Tolppaan läppäys ja samaa reittiä takaisin olisi normaali rutiini. Matkaa tulee noin 7-7,5 kilometriä yhteensä. Ennätys on 36:03, mutta yleensä ajat on jossain 37 ja 38 minuutin välissä. Helteellä jopa vielä enemmän, mutta nykyään aika luotettavasti kyllä alle 40 minuuttia. Taka-alalla eteläisen pallonpuoliskon isoin ostoskeskus. Ehkä.


Tällä kertaa suunta ei kuitenkaan ollut kotiin vaan töihin. Edessä häämöttää yliopiston joku rakennus. En oo ikinä käynyt sen sisällä.


Kirjaston kaunis seinä ja komeahko patsas. Paikallisten mukaan tyylisuuntaus on "brutalismi". Ei varmaan yllätä ketään, jos sanon, että pytinki (ja varmaan patsaskin) on 70-luvun tuotteita.


Siinä on minun paikka. Tosin voipi olla, että jossain vaiheessa keväällä joudun luovuttamaan sen jollekin uudelle opiskelijalle. Toisen vuoden jatko-opiskelijat häädetään yleensä työskentelemään koteihinsa.


Tilasto, josta voi seurata toimiani. Voisin jopa väittää, että töitä on tällä hetkellä jo 22% tehtynä. Huomenna tosin on palkkapäivä ja rahanprosentitkin sitä myöten kasvavat. Intialainen työhuonetoveri laski jostain syystä elämänmenoni 43%:sta tuohon.

Jahas, näihin jouluisiin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä hiljentyä. Hihhei!