Aika esittäytyä

Terve Ainakauniin ystävät, ne jotka minut entuudeltaan muistavat ja kaikki uudet tuttavuudet! Olen siis Ainakaunis 2002 - 2005 ja pienen tauon jälkeen taas tarttuneena basson koreaan kaulaan Ainakauniin rivistössä. Tässä neljän vuoden aikana olen ehtinyt kouluttautua ja reissata maailmalla, lähinnä Kankaanpää ja Slovenia lähiseutuineen tulivat tutuiksi ja nyt olen takaisin kotiutuneena Jyväskylään. Halu olisi piitkän tauon jälkeen päästä keikkoloille, mutta täytynee hetki ottaa tyttöjä kiinni, sillä heillä on useampi treenikerta takana eli vakuuttavaa musisointia.

Onhan tässä Ainakauniskin ollut muutoksessa. Treenikämppä on tätänykyä melkoinen, niin mukava kuin tilavakin verrattuna siihen missä aikoinaan soitteltiin. Hieno juttu oli tutustua myös Onniin, joka selvästikin on jättänyt oman jalanjälkensä tähän hommaan. Kiitokseni Onnille nuoteista, jotka helpottivat pääsemistä jyvälle alaäänien maailmaan.

Treeniä uusvanhalla kokoonpanolla

Nyt olen minäkin taas melko hyvin mukana kuvioissa! Olin eilen ensimmäisissa bänditreeneissä basistivaihdoksen jälkeen (flunssan takia tosin ihan vaan kuunteluoppilaana) olin vallan innoissani siitä, kuinka hyvältä kaikki kuulostaa!

Onni on tehnyt Marille tosi hienot nuotit bassokuvioista ja Mari on selvästikin jaksanut treenailla, koska soitto kuulosti ihan musiikilta. Hyvä Onni ja hyvä Mari!

What's the Craic!

Terveisiä kirjeenvaihtajalta! Melkein jo viikko takana Belfastia, eikä vieläkään ole satanut kunnolla. Varmaan kuivin kausi kaupungin historiassa menossa. Tutustumisviikon illat pitävät kyllä toisaalta huolen siitä, että aivan kuivilla ei tässä olla kuitenkaan. Ihmisten nimiä on muuten hirveän hankala muistaa... varsinkin, kun kaikki ovat aivan uusia.

Kaksi merkittävää tapahtumaa voisi vissiin mainita. Ensimmäisenä se, että löysin vihdoin levykaupan ja sain hankittua vasta julkaistun Megadethin Endgame -levyn! Hillittömän hyvä kyllä. Toiseksi sain eilen illalla seurata italialaisen vaihtarin työskentelyä tiskien parissa. Uskomatonta touhua, mutta kaipa se kohtuullisen samalta sähellykseltä näytti silloinkin, kun itse muutti ensimmäistä kertaa pois kotoa. Hellyttävästi äiti vielä soitti perään, että olivatko kokkaukset onnistuneet. :P

Tänään vois olla luvassa pyykkäystä ja pankkitilin hommausta. Niin... ja kuten Jennille jo aikaisemmin vihjaisin, niin loppuun suurin pläjäys: En välttämättä tulekaan olemaan Belfastissa kolmea vuotta. Voi pian olla, että tämä visiitti jää yhteen lukukauteen. Syynä ei tosin ole se, että koti-ikävä olisi jo yllättänyt. Pikemminkin yllättämään pääsi tarjous australialaiselta yliopistolta, joka tarjoaa vastaavaa kolmen vuoden pestiä. Olisivatpa tehneet saman jo pari kuukautta sitten, niin olisin nyt varmaan siellä, eikä tarvitsisi setviä kaikenlaisia sotkuja, mitä ohjelman vaihdosta seurannee. Noh, ei pidä vielä kuitenkaan liikaa innostua, sillä vaihtamisen onnistuminen on vielä epäselvää ja byrokraattisia ongelmia saattaa matkan varrella ilmetä. Jos joku haluaa Belfastiin tosin visiitille, niin kannattanee tehdä se varmuuden vuoksi ensimmäisen lukukauden aikana... mikä loppuu kai joskus tammi-helmikuussa.

Basistinvaihtoviikot

Niin, kuten näppärimmät edellisten tekstien perusteella voivat päätellä, Onni on matkustanut lätäkön keskelle tohtoroimaan ja jättänyt seurueemme. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä uuden basistin löytyminen oli tällä kertaa yllättävän helppoa. Voimme suoraan palata ajassa noin neljän vuoden takaisiin ainakauniisiin meininkeihin ja esitellä uusvanhan basistimme...

...Marin, tervetuloa takaisin! Mari on kerinnyt tässä viime vuosien aikana hankkia itselleen ammattin, joten nyt joukossamme on kolmen Taiteilian joukossa yksi ihkaoikea taiteilija, jeij! Vanhastaan muistamme Marin olevan ihan mahtityyppi ja uskommekin, että upea ja ihana ainakaunistelu jatkuu vähintäänkin samanlaisena, ellei jopa entistä ehompana tulevaisuudessa. Onpa mukavaista (sanoisi Onni)!

Onnista puheen ollen, Onnin läksiäisiä vietettiin Katseen jameissa maanantaina, missä heitti jäähyväiskeikkansa Onnin toinen mahtiorkesteri Illusionistiset Luopiot ja vierailipa lavalla myös Ainakaunis. Anniinan estyessä onnistuimme rekrytoimaan pikaisesti varalaulajan ja setti olikin yllättävän erikoinen, jopa meille itsellemme. Marionetti ja Jätskilaulu vedettiin ehkä hieman möreämmällä äänellä kuin normaalisti :) (Jennillä lienee kuvia soitannoista, itseltäni ei niitä löytynyt)

Bongaa kuvasta uusi ja vanha basisti

"Näyttäkää vietteleviltä "

"Onko Onni surullinen vai iloinen lähdöstään?"










Haikein mielin laitettiin sitten Onni matkaan ja täten Ainakaunis jatkaa uusin voimin kohti uusia seikkailuja. Kiitokset kahdesta viimeisestä vuodesta, se on ollut mahtavaa ja Onnillista aikaa :) Ainakaunis on mennyt isoin harppauksin eteenpäin Onnin myötä, toivottavasti saadaan hyvä meininki ja tiukka yhteissoitto säilymään, vaikka Onni vaihtaakin maisemaa. Ja tietty myös bassosoolot!

"Heihei, Onni!"

Loppuun on pakko julkaista blogimme ensimmäinen itse kuvattu video, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Päätähtenä Onni ja Barbapapatrio, taustavoimina hihittelevät hölmöläiset. Onnille terkkuja ja tsemppiä, ja tokihan Onni jatkaa täällä blogissa ulkomaankirjeenvaihtajana. Ihan vaan sen takia, että me tiedetään, mitä se siellä oikein hommailee. Niin.

Muuttoväsymystä

Nyt tapahtuu vähän liikaa yhdellä kertaa. Itse olen palannut taas kaupunkilaiselämään. Työt maalla loppuivat sunnuntaina ja samana iltana palasin Jyväskylään. Nyt on asunto jokseenkin ahdas, kun kahden kodin tavarat tungettiin pikkuiseen kaksioon. Tänään sain suurimman osan tavaroista purettua ja uusi pakkaaminen täytyykin aloittaa saman tien, koska lupasin lähteä tänään Lappiin. Kuvittelin, että lomamatka tähän väliin olisi rentouttanut, mutta oikeasti sekin tuntuu nyt vähän aiheuttavan stressiä. Tästä kaikesta hässäkästä olen ollut niin väsynyt, että jäi eilen väliin Onnin läksiäiskekkerit ja -soitannat Pub Katseessa. Hävettää. Mutta aina ei pysty, vaikka haluaisi. Toivottavasti joku muu voisi täällä kirjoittaa eilisestä. Ehkä jopa kuvien kanssa!

Viime yön sain onneksi nukuttua kunnolla ja nyt tuntuu taas ihan hyvältä. Koti näyttää taas kodilta, eikä varastotilalta, olen jaksanut palata gradun pariin ja illalla siis edessä matka yöjunalla Luostolle. Sen jälkeen pääsen sitten toivottavasti vihdoinkin palaamaan täysin normaaliin arkeen.

Anteeksi oikeasti hyvät bändikaverit, että eilen tein oharit. Ja Onnille hyvää matkaa! Ja Jennille kans, joka myös lähtee maailmalle, tosin vähän lyhemmäksi aikaa.

Saattoi taas olla vähän sekava teksti hieman sekavasta olotilasta johtuen, mutta siihenhän täällä on totuttu.

Muuttoapuna Jättiläismustekala

Kaipa sen voi täällä jo ääneen huutaa, että minulla on enää viikko jäljellä ennen kuin suuntaan Belfastiin tekemään tutkimusta. Tarkkaavainen lukija voi kuitenkin olla huoletta, sillä Ainakaunis ei suinkaan lopeta toimintaansa, vaan jatkaa entistä kauniimpana. Tai ehkä yhtä kauniina kuin ennen.

Muuten voisin varmaan jo panikoida, mutta onneksi apunani on ollut Jättiläismustekala, joka saa ajatukset muutosta muualle. Kyseessä ei ole oikea eläin, vaan uusi progressiivisen hassuttelun mestariteos... tai ainakin yksi linjaan sopiva Illusionististen luopioiden kappale. :P Olen siis viime päivät ollut studiossa puuhastelemassa tämän filosofipoppoon kanssa. Tarkoituksena on tehdä jonkin sortin "jäähyväislevy", jolle viimeisimmät biisit tulee nyt taltioitua ennen ennalta määrittelemätöntä taukoa tai jopa lopetusta. Kannattaa olla tarkkaavaisena, sillä levyllä on myös Maria vierailemassa.

Eiköhän tämä piisaa hetkeksi. Nyt maistraattiin hoitelemaan niitä virallisia asioita.