Jos ei muuten järjesty keikkaa, voi aina järjestää häät

Kuten tuli syksyllä mainittua, menin naimisiin. Tein tämän täysin Jennin innoittamana, koska tapanani on tehdä samat asiat kuin Jennikin, vähän vaan jäljessä. Viimeisin temppu oli ostaa rivitalokolmio, koska Jennilläkin on.

(Kuvat Ville Virta)

Aina ei ole juhlaa

Tässä vuosien varrella on tehty monia kymmeniä keikkoja, eivätkä kaikki tietenkään ole olleet niin kovin loisteliaita.

Ajattelin tähän listata näitä vähemmän kivoja kokemuksia. Eivät välttämättä ole oikeassa järjestyksessä.

1) Keikka oli yksityistilaisuus, ravintolan avajaiset Pohjois-Savossa. Päivä lähti jo huonosti. Aamupäivällä silloinen basistimme soitti joutuneensa sairaalaan kovien vatsakipujen takia. Soitin tietysti heti keikkapaikkaan, jossa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että meidän olisi keikka tehtävä. Tarvittiin siis varabasisti. No, se saatiin, mutta lähtö keikkapaikalle vähän viivästyi. Varabasistimme opetteli biisejä matkalla. Koska matkaan päästiin myöhässä, myöhässä oltiin myös perille ja soundcheckiin oli heikosti aikaa.

Sitten alkoi keikka. Talo oli täynnä kutsuvieraita, mutta ketään ei kiinnostanut, ja saimmekin tehdä lavalla ihan mitä halusimme. Kukaan ei reagoinut, vaikka kuinka (Maria) sekoili mikrofoniin. Tämä oli siksikin sääli, että tapahtumasta oli ollut paikkakunnalla mainoksia ja jälkikäteen saimme palautetta, että keikalle olisi ollut tulijoita, mutta heitä ei päästetty sisään.

Keikan jälkeen odottelimme sitten palkkiota, jota ei kuitenkaan tilille ilmestynyt. Yritin soitella henkilölle, jonka kanssa keikka oli sovittu, mutta hän ei koskaan vastannut puhelimeen. Lopulta ravintolan työntekijä yhdisti minut henkilöön, joka raha-asioita hoiti ja kun hieman moitin toimintaa, luuri lyötiin korvaan. Lopulta, taistelun jälkeen, saimme rahat. Mutta kyllä oli itku herkässä ja kävi mielessä, että vois olla ihan kiva, jos ohjelmatoimisto hoitaisi tällaiset asiat.

Mutta, aina jotain hyvääkin. Tässä tapauksessa ruoat, jotka olivat todella herkulliset!



2) Keikka saatiin aika viime tipassa, kun aiemmin sovitut bändit olivat peruuntuneet. Valmistautumisaikaa oli siis vähän ja kiireessä jäi osa asioista sopimatta. Kuten se, että miksaako meitä joku. No ei miksannut, eikä kukaan paikalla tuntunut tietävän laitteista. Siitä sitten opeteltiin ja saatiinkin tehtyä erittäin hyvä soundcheck. Paikalla olevat ihmiset kehuivatkin, että harvoin mikään bändi kuulostaa siinä tilassa niin hyvältä.

Keikkapalkkio oli hyvin vaatimaton, mutta meille luvattiin kuitenkin ruoka, mikä tietysti mieltä lämmitti. Tykätään syömisestä. Yleensä syödään jo useampi tunti ennen itse aktia, mikä onkin hyvä, ettei tarvitse röyhtäillä mikrofoniin. (Tietysti voisi kokeilla myös syödä kohtuudella, niin ei tarvitsisi röyhtäillä, mutta se on tässä kohtaa epäoleellista.) Tällä kertaa ruoansaaminen vähän venähti (useamman tunnin), ja pitsat olivat edessämme siinä vaiheessa, kun olisi oikeastaan pitänyt olla jo lavalla. Ei siis kauheasti viitsinyt syödä (paitsi Mari), vaikka vatsat oli kurnineet jo parikin tuntia.

Siinä ruokaa odotellessa huomattiin, että henkilökuntaa kävi miksauspöydän takana kääntelemässä nappuloita. Vähän jänskätti, että vaikuttaakohan se meidän soitantaan. Ja vaikuttihan se. Ensimmäinen biisi kun aloitettiin, niin alkoi pieni paniikki, kun kaikki kuulosti kamalalta. Aivan muulta kuin soundcheckissä. Soitettiin sitten ihan väärin ja taas kävi henkilökuntaa säätämässä miksauspöydän takana. Lopulta laulua ei kuulunut ollenkaan. Henkilökunta palasi baaritiskin taakse ja me jäimme ihmettelemään lavalle, mitä tapahtuu. Lähdin sitten kesken keikan miksauspöydän taakse pähkäilemään, että mikä mättää ja muu bändi jäi lavalle ihmettelemään. Maria samalla viihdytti yleisöä hyvillä jutuillaan. Mikserissä kaikki näytti normaalilta ja menin sitten baaritiskille kyselemään, että mitä ihmettä tapahtuu. Vastaus oli, että henkilökunnalla ei ollut aikaa tällaiseen. Todella kummallinen tilanne siis. Lopulta ratkaistiin asia niin, että laitettiin monitorit täysille ja käännettiin ne yleisöön päin ja jotenkin keikka selvittiin läpi. Paska maku jäi kyllä.

Mutta, meidät pyydettiin samaan paikkaan soittamaan uudelleen. Ja ruoka oli jälleen hyvää!


3) Tämä keikka soitettiin ihan uran alkuaikoina. Tästäkin tuli tieto viime hetkillä ja aloittelijoita kun oltiin, ei ymmärretty sopia asioista kunnolla etukäteen. Keikka lähti jo hyvin. Järjestäjät eivät tienneet meidän olevan mukana, koska tosiaan lähdettiin mukaan tapahtumaan viime hetkille, eikä nimemme ehtinyt julisteeseen. Meiltä siis pyydettiin pääsymaksua ja närää herätti myös Anniinan repussa oleva yksi siideri, kun kyseessä oli kuitenkin päihteetön tapahtuma. Kun pääsimme sisälle, kukaan ei edelleenkään oikein tiennyt, mitä meille pitäisi tehdä ja meitä palloteltiin paikasta toiseen. Ensin yksi huone ilmoitettiin meidän backstageksemme, ja kun oli kamat saatu sinne, sanottiin, ettei saadakaan olla siellä, vaan pitää vaihtaa huonetta. Yksi ihminen kehotti meitä kulkemaan tietystä ovesta ja vähän ajan päästä toinen kielsi meitä kulkemasta siitä. Sitten kun meidän oli aika soittaa, Mariaa ei löytynyt mistään. Kaikki oli vaikeaa ja lopulta mekin riitauduimme keskenämme ja itse ainakin muistaakseni julistin, etten aio laulaa ollenkaan. Jenni päätti sitten mennä soittamaan vaikka yksin.

No, lavalle päädyttiin kuitenkin kaikki ja ymmärrettiin, että olisikin pitänyt ottaa omat kamat mukaan. Meillähän oli siis vaan kitara ja basso, mutta ei vahvistimia ja rumpusettikin näytti aika vajaalta. Saatiin lainavehkeet, aloitettiin keikka ja kitarasta katkesi kieli. Varakitaraa ei ollut. Lainakitaralla Maria sitten soitteli keikan loppuun.

Tapahtuman nimi oli Penis Punkrock Night. Ja lopulta meillä oli kivaa. Tai sitten aika kultasi muistot.

Parhaiden keikkojen Top 3 -listan vois tehdä kans!

(Kuvat Taru Norrena)