Blogeissa on huhujen mukaan hyvä mennä henkilökohtaisuuksiin. Tiedä sitten, mistä moiset huhut oikein alkunsa ovat saaneet, mutta onneksi lähdeviitteitä ei tässä tapauksessa tarvitse kuitenkaan antaa. Joka tapauksessa kuulopuheiden ohjeiden mukaan aion nyt myös toimia.
Ensinnä paljastan, että otsikon lausahduksen sanoi Ainakauniista ja yllä olevasta kuvasta tuttu Mari, joka ilmeisesti harmitteli sitä, että asun toisella puolella maailmaa. Toiseksi meinasin kertoa itsestäni jotain, jotta harmittelu ei menisi kerrassaan hukkaan. Itse asiassa suunnittelin jo oivan juonen, kuinka kerron elämäntarinani bändien kautta, mutta viime hetkllä jänistin (tai tulin järkiini), sillä ei tässä blogissa kai sentään minusta olla niin kiinnostuneita.
Kaiken tuon sijaan väitän, että Mari itse asiassa tuntee minut. Olemmehan olleet samoissa tilaisuuksissa useaan otteeseen ja kai sitä yleensä pienellä tarkkailulla ja muutamalla tapaamisella saa jo kohtuullisen hyvän kuvan siitä kuinka ihminen toimii. Ellei tietysti kyseessä ole kovasti ailahteleva ihminen, jota on sattunut näkemään vain tietynlaisessa mielentilassa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kovinkaan suurta ailahtelua en harrasta.
Tokihan käytös riippuu myös sosiaalisesta ympäristöstä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa ympärillä olevien ihmisten määrä. Yksin, kahdestaan tai suuremmassa porukassa ihmiset toimivat monesti eri tavoin. Yksin olevaa minua ei Mari toki tunne, mutta tuskinpa sitä tuntee kovin moni muukaan. :D Kahdestaan tahi isommassa porukassa olemme kuitenkin olleet, jotenka nuo tapaukset on tiedossa. Tietenkin on myös niin, että eri ryhmissä henkilöt toimivat eri tavoin. Jennin häissä luultavasti käyttäydyin eri tavalla kuin mummolassa. Tässä kohdalla on siis myönnettävä, että Mari tietää vain osan näistä käyttäytymismalleistani, mutta ehkäpä se ei kaameasti haittaa, sillä jotain samaa niissä kaikissa kuitenkin lienee.
Nyt joku saattaa huomauttaa, että kai ajan kanssa ihmiset oppii tuntemaan paremmin. Tottahan toki, mutta tarjonneeko aika muuta kuin hieman enemmän yksityiskohtia historiasta, joita voi käyttää selittämään nykyistä käytöstä ja kenties hieman suuremman repertuaarin tilanteita, joissa on nähnyt toisen toimivan? Olennainen on varmaan jo välittynyt aikaisemminkin.
Tuosta tulikin mieleen, että juorupalstan ylläpitäjä tai vaikkapa elämänkertakirjailija varmasti tietää monia yksityiskohtia jonkun ihmisen elämästä, vaikkei välttämättä ole tavannut edes koko henkilöä. Ehkäpä tässä tapauksessa on perusintuitioiden vastaista sanoa, että kyseinen reportteri varsinaisesti tuntee kohteensa. Samoin voimme kuvitella työkaverin, jota on nähnyt töissä useiden vuosien ajan ja kenties joissain firman illanistujaisissa. Kyseisen tyypin kanssa ei välttämättä ole vaihtanut sanoja pakollisia kohteliaisuuksia nempää, mutta luultavasti hänen toimintatapansa ovat tuttuja. Voiko tätäkään nyt sitten sanoa kunnolla tuntemiseksi? Mutta toisaalta, josko erottaa tiedon tuntemisesta, niin mitä jää jäljelle?
Palatkaamme siis takaisin alkupisteeseen. Jonkinlaista tietoa ihmistä koskevista faktoista kaivataan, jotta voi sanoa tuntevansa hänet. Ilmeisesti myös jonkinlainen henkilökohtainen kontakti on tarpeen. Molemmat näistä vaatimuksista täyttyvät Marin kohdalla, vaikka toki yksityiskohtia voisi täyttää loputtomiin asti. Mutta mitä jää sitten jäljelle "ois ollut kiva tuntea" -lausahduksesta. Ehkei Mari kuitenkaan loputtomasti lisää faktoja halua tietää ja toiseksi, oma käyttäytymiseni on Marille myös kai jo jokseenkin tuttua. Ehkäpä lausahduksen voikin siis tulkita muodossa "ois ollut mukavaa viettää enemmän aikaa yhdessä", mikä tietysti on oikein imartelevaa ja saa vieläkin hyvälle tuulelle. Näillä sanoin siis kiitokset Marille Euroopan reissun mukavimmasta lausahduksesta! :)
Jaa, nyt ainakin faktoista tiedossa on se, että filosofit (vaikka en kai minä sellainen ole?) saattavat vatvoa asioita sekä kirjoittaa tylsästi ja pitkään.
---
P.S. Voi tuon Marin lausahduksen toki myös tulkita niin, että "ois kiva, jos ihmiset pyytäisivät minua enemmän baareihin".
Ainakaunis löytyy tätä nykyä myös jyväskyläläisen Rocktalon Treenikämppä - sivustolta täältä. Käykäähän äänestämässä meitä väkeviksi, että päästään Timeen keikalle. Vois taas nimittäin vähän keikkavarvasta kolottaa pikkuhiljaa :) Kun ei olla Jyväskylässäkään vähän aikaan vedetty, joten kohta voisi olla taas aika... Huomatkaa hieno kuva kesän inttikeikalta, jossa oli kuuma ja muutenkin aikasta hyvä meininki! Tätä lisää, kiitos!
