Ensinnä paljastan, että otsikon lausahduksen sanoi Ainakauniista ja yllä olevasta kuvasta tuttu Mari, joka ilmeisesti harmitteli sitä, että asun toisella puolella maailmaa. Toiseksi meinasin kertoa itsestäni jotain, jotta harmittelu ei menisi kerrassaan hukkaan. Itse asiassa suunnittelin jo oivan juonen, kuinka kerron elämäntarinani bändien kautta, mutta viime hetkllä jänistin (tai tulin järkiini), sillä ei tässä blogissa kai sentään minusta olla niin kiinnostuneita.
Kaiken tuon sijaan väitän, että Mari itse asiassa tuntee minut. Olemmehan olleet samoissa tilaisuuksissa useaan otteeseen ja kai sitä yleensä pienellä tarkkailulla ja muutamalla tapaamisella saa jo kohtuullisen hyvän kuvan siitä kuinka ihminen toimii. Ellei tietysti kyseessä ole kovasti ailahteleva ihminen, jota on sattunut näkemään vain tietynlaisessa mielentilassa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kovinkaan suurta ailahtelua en harrasta.
Tokihan käytös riippuu myös sosiaalisesta ympäristöstä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa ympärillä olevien ihmisten määrä. Yksin, kahdestaan tai suuremmassa porukassa ihmiset toimivat monesti eri tavoin. Yksin olevaa minua ei Mari toki tunne, mutta tuskinpa sitä tuntee kovin moni muukaan. :D Kahdestaan tahi isommassa porukassa olemme kuitenkin olleet, jotenka nuo tapaukset on tiedossa. Tietenkin on myös niin, että eri ryhmissä henkilöt toimivat eri tavoin. Jennin häissä luultavasti käyttäydyin eri tavalla kuin mummolassa. Tässä kohdalla on siis myönnettävä, että Mari tietää vain osan näistä käyttäytymismalleistani, mutta ehkäpä se ei kaameasti haittaa, sillä jotain samaa niissä kaikissa kuitenkin lienee.
Nyt joku saattaa huomauttaa, että kai ajan kanssa ihmiset oppii tuntemaan paremmin. Tottahan toki, mutta tarjonneeko aika muuta kuin hieman enemmän yksityiskohtia historiasta, joita voi käyttää selittämään nykyistä käytöstä ja kenties hieman suuremman repertuaarin tilanteita, joissa on nähnyt toisen toimivan? Olennainen on varmaan jo välittynyt aikaisemminkin.
Tuosta tulikin mieleen, että juorupalstan ylläpitäjä tai vaikkapa elämänkertakirjailija varmasti tietää monia yksityiskohtia jonkun ihmisen elämästä, vaikkei välttämättä ole tavannut edes koko henkilöä. Ehkäpä tässä tapauksessa on perusintuitioiden vastaista sanoa, että kyseinen reportteri varsinaisesti tuntee kohteensa. Samoin voimme kuvitella työkaverin, jota on nähnyt töissä useiden vuosien ajan ja kenties joissain firman illanistujaisissa. Kyseisen tyypin kanssa ei välttämättä ole vaihtanut sanoja pakollisia kohteliaisuuksia nempää, mutta luultavasti hänen toimintatapansa ovat tuttuja. Voiko tätäkään nyt sitten sanoa kunnolla tuntemiseksi? Mutta toisaalta, josko erottaa tiedon tuntemisesta, niin mitä jää jäljelle?
Palatkaamme siis takaisin alkupisteeseen. Jonkinlaista tietoa ihmistä koskevista faktoista kaivataan, jotta voi sanoa tuntevansa hänet. Ilmeisesti myös jonkinlainen henkilökohtainen kontakti on tarpeen. Molemmat näistä vaatimuksista täyttyvät Marin kohdalla, vaikka toki yksityiskohtia voisi täyttää loputtomiin asti. Mutta mitä jää sitten jäljelle "ois ollut kiva tuntea" -lausahduksesta. Ehkei Mari kuitenkaan loputtomasti lisää faktoja halua tietää ja toiseksi, oma käyttäytymiseni on Marille myös kai jo jokseenkin tuttua. Ehkäpä lausahduksen voikin siis tulkita muodossa "ois ollut mukavaa viettää enemmän aikaa yhdessä", mikä tietysti on oikein imartelevaa ja saa vieläkin hyvälle tuulelle. Näillä sanoin siis kiitokset Marille Euroopan reissun mukavimmasta lausahduksesta! :)
Jaa, nyt ainakin faktoista tiedossa on se, että filosofit (vaikka en kai minä sellainen ole?) saattavat vatvoa asioita sekä kirjoittaa tylsästi ja pitkään.
---
P.S. Voi tuon Marin lausahduksen toki myös tulkita niin, että "ois kiva, jos ihmiset pyytäisivät minua enemmän baareihin".
7 kommenttia:
Ai niin, mun piti vielä sanoa, että oli kyllä kivasti sanottu, hyvä Mari :)
Terveisin, edellinen avautuja (joka ei nyt edelleenkään päässyt kirjautumaan blogiin jostain syystä. Ehkä muuten jostain ihan hyvästä syystä :)
Hehhee, hienoa avautumista. Oikein hyvä, oikein hyvä. Itse en tosiaan juurikaan tainnut omista jutuistani kertoa, kunhan vain analysoin. Ja tuostapa saakin kätevän aasinsillan. Maria mainitsit tuossa itsesi peliin laittamisesta. Ehkäpä minä olen julmasti analysoiva hahmo, enkä niin kovasti tunteella pelissä. Tosin se on myös juuri sitä, mitä olen, sillä en juurikaan koe tunteita niin vahvasti kuin monet ailahtelevat persoonat. Se oikeastaan vähän harmittaakin välillä, sillä olisihan se mukavaa olla tunteiden riepoteltavana ja kokea elämää suurempia elämyksiä. Toisaalta taasen on mukavaa olla tasapainoinen tyyppi. Mutkaton kuulostaa vähän yksinkertaiselta... vaikka voinhan toki sitäkin olla. ;)
Ehkäpä voi olla, että et kovin aktiivisesti koita tutustua uusiin ihmisiin, mutta ei kai se siitä huolimatta kaamean vaikeaa ole. Tai en minä tietysti tiedä, mutta ei kai esimerkiksi minuun tutustuminen älyttömän hankalaa ollut. Nyt ei toki tarvitse sanoa, että et tunne minua hyvin, sillä tokihan tunnet kuitenkin tarpeeksi hyvin siihen, että kutakuinkin varmaan voinet ennustella tekemisiäni. Pitää jotain kuitenkin yksityisyyteenkin jättää. Ja silläpä harkitsinkin tarkkaan tuota bändien kautta itsestä kertomista. Ehkäpä jätän valittuja paloja sanomatta. Toki ne voisin teille kertoa, mutta ehken viitsi yleiseen jakoon pistää. Vaikka ei kai tätä juuri kukaan lue, kuten tuolla jo mainitsit. :D
Vähän kiinnostaa kanssa tuo, mitkä ovat ne ärsyttävät piirteet? Ja kenen mielestä ärsyttävät? Sillä jos ne ärsyttävät vain itseä, niin kaipa siinä tapauksessa asialle voi jotain tehdä.
Ehkäpä nuo eri minät kuitenkin ovat yhdessä juuri se, mitä olet. Tarvinneeko siellä taustalla muka olla jotain syvempää. Toki itsellä on ensimmäisen persoonan perspektiivi ja kokemus noista kaikista eri tilanteista, joten siinä mielessä saattaa tuntua, että jotkut eivät pääse kiinni siihen todelliseen minään. Mutta yhtä lailla nuo eri piirteet ovat todellisia... ellei nyt sitten tarkoituksella anna toiselle virheellistä kuvaa.
Jahas, nyt hiljaa.
Ooo, ompas tänne huippuluokan juttuja ilmaantunut :) Itselläni avautuminen vastaavaan määrään tekstiä kestää niin kauan, joten pidän nämä kommettini lyhyinä (ja jos jotensakin tuon sanallisen arkun pääsisinkään avaamaan niin silloin ei loppua, eip sitten millään, ihan hetkeen tulisikaan...) ;)
Jei, onpa mukava kuulla, että joskus osaa sanoa miellyttäviä asioita eli muitakin juttuja kuin hypähteleviä sammakoita. Kertaaleen vielä kiittelen täällä bloggerimaailmassakin mahtavaisista loppukesän hetkosista! Huipentumia kerrassaan :)
Ai niin. Onni, nyt on vahvistin hienosti huollettu :)
Aijai, voiko tuohon juuri muuta sanoa kuin...
T-Rex ja Juha Mieto olivat saunomassa ja jonkin saunomisajan kuluttua Juhan oli pakko mennä miestenhuoneeseen. Noh, aikansa siellä vietettyään Juha huuti, jotta: "Hei T-Rex! Ethän naarmuta mun Beatlsin vinyylejä?" T-Rex siihen: "En toki".
Onni, mihin unohtui "Voit luottaa minuun"? :)
Lähetä kommentti