Vanhan vuoden lupaukset

Toivottavasti joulu meni kaikilla kivasti. Meille on tulossa vieraita ihan parin minuutin päästä, mutta tulin pikaisesti kirjoittamaan lupauksista tälle vuodelle. Ei mennyt ihan niin kuin piti. En ole maisteri, gradu edelleenkin kesken. En myöskään ole juossut puolimaratonia. Sen tosin vielä periaatteessa ehtisi :)

Mites muilla? Pitikö lupaukset?

24

Oikein hyvää joulua kaikille! Syökää hyvin, levätkää ja kuunnelkaa hyvää musiikkia. Niin minäkin aion tehdä.

p.s tytöt, otetaan kuvat jälkimmäisenä sovittuna päivänä :)

23

Täälläkin kämppä on siivottu joulukuntoon ja lahjatkin suurimmaksi osaksi paketoitu. Tänään saatiin vielä paksu lumipeitekin, joten ihana valkea joulu on luvassa. Tosi nopeasti tämä joulu aina sitten kuitenkin tulee. Ehkäpä parasta joulussa on tämä aatonaaton ilta, kun (melkein) kaikki on valmista ja hämyisässä tunnelmassa saa fiilistellä ja odotella aattoa.

Huomenna luvassa vielä vähän jotain pientä täällä blogissa. Nauttikaahan joulusta!

22

Päätin minäkin jotain raapustaa joulusta. Kuusi sulaa kylppärissä, joulukukkia on pöydillä ja kynttilät palavat. Tunnelma on siis jouluisa. Huomenna on suunnitelmissa lahjojen paketoimista, jouluista ruoanlaittoa ja leivontaa, jotta saadaan jouluiset tuoksut kotiin. Mutta jos ei huvita, en teekään. Stressiä joulusta kun ei kannata ottaa. Paljon kivempaa on ilman sitä.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

21

Tip tap tipi tapi! Nyt vihdoin viimein päädyn joulukalenteria päivittelemään, kun tässä on ollut niin monia rautoja tulessa... Kämpillä ainokaiset mieltäni joulun tulosta muistuttanevat asiat ovat suklaakalenteri ja tämä hieman jo nuupahtanut joulukukkainen. Joulun aistii sitten kun astuu ovesta ulos ja kaunis lumipeite verhoaa maan sekä kaikenlaisia valaisuja on hankittu ikkunoille. Jos vastaan tupsahtaisi vielä hyväntuulinen tonttu joka hyräilisi jotain iskevää joulubiittiä ja se tarrautuisi jukeboksiin :) No näitä odotellessa...

Pikkujouluja olen kuin olenkin ehtinyt muutamat vietellä ja tässä kuvainen tyttöjen kanssa tänään vietetystä bändipikkujoulusta ja sen kasvispitoisista antimista. Oli kaikin puolin herkullista, mmm varsinkin kaiken kattava jälkiruokaosio!

Niin lähellä kuin kolme yötä jouluun, laskeskelin.

20

Jaahas, ei ole enää kauhean montaa yötä jouluun! Tänään en ole kauheasti tehnyt mitään jouluista, lähinnä kirjoittanut esseetä johdon laskentatoimen järjestelmien teoriaperustasta. Kyllä, se on todellakin yhtä mielenkiintoista kuin miltä kuulostaa. Ihan positiivista on se, että kyseessä on toiseksi viimeinen luentokurssi yliopistolla ja kevät meneekin sitten gradun kanssa (toivottavasti). Vois sitten taas välillä valmistua ja ehkä tehdä töitäkin.

Tulipas tylsää tekstiä, hohhoijaa. Huomenna kirjoitan jotain jouluista (tai ne kolme muuta orkesterilaistakin vois kirjoittaa, kun ainoastaan Onni on vastannut joulukalenterihaasteeseen... Hyvä Onni ja teretulemast Suomeen!)

Tänään kävi muuten ilmi, että meidän kissa tykkää syödä piparia. Toiselle kurkkua ja toiselle piparia, kylläpäs ne meidän kisut tulee pienestä onnelliseksi. Huomatkaa hieno kuva, tein sen ihan ite paintilla kun oon kerta niin taitava.

Täällä voi muuten koristella joulukuusia. Saatiinhan se joulukin tähänkin tekstiin ympättyä :)

19

Tämän päivän aiheena oli piparitalkoot. Ah, huomatkaa, kuinka sujuvaa kuvankäsittelyä taas. Onpa vaan hieno pipari. Nyt pitäisi vielä koristella ja koota piparitalo. Sitä en kyllä tee tänään, ehkä huomenna. Lahjat on muuten jo melkein hommattu, vielä muutama juttu täytyy hankkia ja tehdä. Jee!

18

Tänään oli perinteiset 68:n joululaulajaiset Lutakossa. Vähän eri meininki, kun viikko sitten kauneimmissa joululauluissa. Molemmilla on silti paikkansa oman jouluni odotuksessa. Se on hassua, että aikaisemmin ne tosiaan olivat 68:n omat joululaulajaiset, mutta koska baari joutui väistymään Anttilan tieltä, pidetään joululaulajaiset nykyään Lutakossa. Mukana olivat taas Sillimies ja oiva rytmiryhmä. Oma lempparini oli versio Maa on niin kaunis -kappaleesta. Kivaa oli!

17

Hei rakas joulupukki,

toivottavasti en ole toiveissa myöhässä, en vain ole aikaisemmin keksinyt sopivia joululahjoja. Nyt minulle tuli mieleen, että kaikkien toiveiden ei tarvitsekaan olla niin tarkkoja. Siispä päätin kirjoittaa sinulle listan toiveistani:

Tänä vuonna toivon:

• luovuutta, ahkeruutta ja peräänantamattomuutta, että saataisiin ensi vuonna valmiiksi tosi monta loistavaa kappaletta
• levy-yhtiösetien ja -tätien mielenkiintoa, jotta ensi vuonna saisimme vaikka levytyssopparin tai muuta kivaa. Myös oma keikkamyyjä olisi kiva yllätys
• paljon hyviä keikkoja, haluu päästä festaroimaan ja kiertämään!
• paljon tuloksellisia treenejä ja tiukkaa yhteissoittoa
• parempaa soittotaitoa, rytmitajua ja tatsia, näitä ei voi koskaan olla liikaa.
• hyvää yhteishenkeä ja lisää pöllöjä hetkiä :)
• uudet putket vahvistimeeni
• myös kaikki kitaroihin liittyvä muu kama piristäisi mieltäni, en rupea tässä tarkemmin erittelemään, kyllä sä tiedät.
• ghd:ta
• rakkautta, terveyttä, rauhaa, hyvää mieltä sekä rock´n rollia kaikille!

Tässä olivat (vaatimattomat) toiveeni, toivottavasti saat edes osan niistä toteutettua ensi vuoden aikana. Haluaisin vielä kiittää pyyteettömästä työstäsi meidän kaikkien eteen. Onpa hyvä, että olet olemassa.

Rakkain terveisin,

Maria, ikuinen tonttusi

(kuva)

16

Jotta olisi oikeata kalenterimeininkiä, niin kirjoitankin jo yöllä. Onpahan aamulla sitten teksti jo vilkuiltavissa. Eräänlaisena joulun merkkinä huomaa sen, että melkein kaikki vaihtaritutut (ja mikseivät muutkin tutut) ovat lähdössä kotiin. Jotkut kaikkoavat jouluksi ja tulevat tammikuussa vielä palauttamaan viimeisiä tehtäviä sekä viettämään lomapäiviä. Osa taasen kaikkoaa nyt iäksi. Ehkäpä jopa kirjaimellisesti. Olen melkoisen varma, että suurinta osaa niistä, jotka menevät, en tule enää koskaan näkemään, mutta ei kai ole syytä kuitenkaan huoleen, sillä mukaivaista on ollut. Tänään vietti "viimeistä" iltaa Belfastissa ruotsalainen Rickard, joka osasi hillittömän paljon kansanlauluja ja tiesi kaikkien Euroopan maiden historioista enemmän kuin kukaan muu. Kuva ei ole tältä illallta, mutta pistetään nyt kuitenkin.


Rickard on tosiaan tuo toinen noista. Ja kuva on lainattu jonkun tyypin Facebook-kuvastosta. (Pahoittelut siis Facebookille, joka taitaa oikeudet tässä tapauksessa omistaa.)

15

Nyt on niin hieno pakkasilma, että laitetaanpa Lumiukkoa kehiin.

14

Lisää arvostelua Viinistä ja Vaahtokarkista löytyy Noisen nettisivuilta. Aika kiva juttu tuokin. Nyt vaan keikoille ja parempia biisejä tekemään.

p.s. joo joo äiti, meen tänään ajoissa nukkumaan.

13

Tänään (eilen?) oli pystyssä joulukorttitehdas. Tässä luvattoman huonot kuvat muutamasta kokelaasta. Nyt väsyttää, hyvää yötä.

12

Puolet kalenterin luukuista jo avattu. O-ou, en ole edelleenkään hommannut oikeastaan ollenkaan joululahjoja tai tehnyt joulukortteja. Ensi viikolla on kyllä tehtävä nuo asiat. Kortithan on lähetettävä ensi tiistaihin mennessä. Kyllä tämä tästä...

Tänään olin laulaskelemassa Kauneimmissa Joululauluissa. Oli mukava jouluinen tunnelma, kun lauloi metsän keskellä kimaltavassa lumisateessa.

Ohessa yksi nätti joululaulu (kahtena versiona tosin, toinen särkevä liveveto ja toinen studioversio ihqulla karaokevideolla). Kyllä ne ruotsalaiset vain osaavat.

11

Tänään oli taas perinteinen kutomisilta ja kuvassa näkyy oma aikaansaannokseni. Todella hieno ja upea. Ei tosin mitään hajua, mikä se voisi olla. Ehkä kassi barbille. Siis juurikin tarpeellisin juttu ikinä. Tällaista tällä kertaa, ehkä joku päivä opin kutomaan jotain järkevää.

10

Minulla on uusi lelu, joka vaikuttaa toivottavasti niin musiikin tekemiseen kuin nettisivujenkin valmistumiseen (toivottavasti ne saadaan aikaiseksi vielä tämän vuosituhannen puolella...). Ainakin sillä saa näin hienoja kuvia omasta naamasta :)

Onnin edellisestä tekstistä tulikin mieleen, että haastankin blogimme muut pitäjät tekemään ainakin yhden joulukalenterin luukun tänne blogiin, koska ihan hölmöä tehdä näitä yksin. Ja Onni, tuo 9 ja puoli ei käy sun luukusta, sun täytyy tehdä vielä uusi luukku. Jee, miksi en keksinyt tätä heti alussa? Odotan jo ihan innoissani, mitä kivaa tänne tulee...

9 ja puoli

Vähän arveluttaa, josko uskaltaa Marian hienon joulukalenterin väliin tulla kommentoimaan. Varotoimenpiteenä en varasta kymppiä itselleni, vaan pitäydyn välimaastossa.

Anyway, joulu on tulossa Belfastiinkin. Joulukrääsää löytyi kaupoista tietysti jo syyskuussa, mutta eipä nyt takerruta pikkuseikkoihin. Tänään on nimittäin luvassa joulukorttien askartelua! Huono homma tässä on se, että en tietenkään tiedä kenenkään osoitteita...

9

Ysi tulee vähän myöhässä, sillä olin tässä pari päivää reissussa välissä (enkä tietenkään ajattele asioita niin pitkälle, että ysin voisi tehdä jo ennakkoon valmiiksi...). No, joka tapauksessa, tässä muistoja Ainakauniin joulusta aikaisemmilta vuosilta. Joskus tehtiin aika ahkerastikin joulukeikkaa, jopa ihan pikkujoulukeikkoja. Tässä kuvassa roudataan eräällä keikalla ja mukana on myös ihan paras joulupukki :)

Pidettiin tiistaina ihan hyvät bänditreenit, joten kyllä tämä tästä! Tuli pitkästä aikaa kiinnitettyä huomiota sovituspuoleen. Tosi paljon saa tehtyä pienillä asioilla, pitäisi vaan aina malttaa miettiä ja sovitella kappaleita aika ajoin uuteen muottiin.

Harmikseni olen saanut jonkun tyhmän jouluflunssan, joka toivottavasti alkaa jo olla paranemaan päin. Kipeänä oleminen rajoittaa ihan liikaa elämää. Tänään taasen luvassa treeniä, jiihaa!

8

Jee, joulupeli!

(Kuva)

7

Mauri Kunnaksen kirjat on kyllä ihan parhaita. Kunnaksen nettisivuilla on myös joulukalenteri, josta saa joka päivä uuden hahmon tulostettavaksi ja väritettäväksi. Suosittelen myös muistipeliä.

6

Kunniakasta itsenäisyyspäivää kaikille!
Kuunnelkaa paljon jouluradiota, niin minäkin teen.

5

Tänään (eilen?) olin jouluostoksilla ja pikkujouluilin. En tosin ostanut yhtään joululahjaa. Pikkujouluttelin kaljakakun, siideriglögin ja hyvän seuran kanssa kuitenkin senkin edestä. Kerkiäähän tässä vielä lahjat hommata...

4

Hmm, tekisikö viikonloppuna pipareita... Talo on vuodelta 2005, kyllä tänäkin vuonna pitää yrittää piparitalo vääntää.

3

En huomannutkaan, että eilinen juttu oli blogimme sadas. Tuntuu, että on kirjoittanut vain muutamia asioita, mutta kyllä niitä sitten viiden ihmisen toimesta nopeasti kertyy.

Pidettiin Anniinan ja Marin kanssa tänään ei-niin-hyvät treenit, mutta ainakin ensi kerralla ei voida kuin parantaa :) Toivotaan, että kuukauden päästä ollaan keikkakunnossa. Ja ollaanhan me.

Tänään oli kaunis kuura maassa. Toivottavasti kohta pääsee käyttämään kuvan tonttukenkiä!

2

Musiikkia jouluyöhön:

1

Joulumieli on ollut tänä vuonna kadoksissa, vaikka yleensä olen ollut jouluihminen jo elokuusta lähtien. Jos tänne blogiin kokoaisi kaikkia mukavia juttuja, niin löytäisiköhän se joulumieli minutkin?

Viime aikoina olen taas löytänyt vanhan suosikkini, PandaCamin. Jos masentaa tosi paljon, PandaCamista saa lohtua. San Diegon eläintarhassa elelee viisi pandakarhua, joista nuorin, Yun Zi, on vasta muutaman kuukauden ikäinen. Heidän elämäänsä voi seurata reaaliajassa PandaCamista. Eihän noista palleroista voi muuta kuin tykätä!

Isommille areenoille?

Kun uni ei tule ja stressi painaa, on mukava löytää netistä tämmöinen.

Ja eiku säveltämään parempia biisejä, niin kyllä tämä tästä :) Helppoa kun heinänteko...
Ja hyvä Anniina!
(Kuva)

Itsensä toistamista?

Aijai... juuri vilkuilin Ainakauniin virallisia nettisivuja (oikeastaan tämä blogi on kyllä virallisempi kuin työn alla olevat vanhat sivut) ja huomasin hauskan yksityiskohdan. Viimeisimpänä uutisena vuodelta 2008 näytti olevan keikkailmoitus, jossa toivotettiin tervetulleeksi "tutustumaan uuteen basistiimme 18.1. Redneckiin". :D

Vaikka elenkin nykyään kaukana sisäpiiristä, niin olen kuullut huhuja, että saman kaltainen tilanne saattaa olla toistumassa vuonna 2010. Tästä on ollut merkkejä ilmassa myös erinäisten luopioiden myspace-blogissa. Tarkkana siis!

Promokuvavaatteet hankittu

Nyt on kierretty melkein kaikki Jyväskylän kirpparit, nähty kaikenlaista käsittämättömän kalliilla myytävää roinaa ja hankittu vaatetusta seuraaviin promokuviin. Luvassa on jotain ällöttävän hervotonta. Tai mistä sitä koskaan tietää, vaikka lopputulos olisi hyvinkin tyylikäs. Saapi nähdä. Ekaa kertaa saadaan ammattiapua hiuksiin ja naamaan. Kuvauksista raporttia luvassa varmaankin muutaman viikon päästä.

Anniinan syksy

Tykkäsin kovasti Jennin kesäpostauksesta ja päätin tehdä vastaavan omasta syksystäni. Edelleenkään en omista digikameraa, enkä siis voi liittää tähän kuvia, mutta taitaa olla parempi niin. Omaan syksyyni on mahtunut

• kaksi flunssaa
• jalkasieni (tästä ette varsinkaan halua kuvaa :P)
• mikälieinfluenssa
• keuhkoputkentulehdus
• ehkä pikkuinen poskiontelontulehdus
• viisaudenhammasleikkaus
• korvatulehdus
• ihan vähän gradun tekoa
• muutamat bänditreenit
• pari jumppaa
• tosi paljon telkkarin katsomista
• melko paljon neulomista
  
• eri kiva Helsingin reissu
• Luoston reissu, joka ei myöskään ollut huono

Ehdin siis tekemään myös jotain kivaa, jotka tosin meinaavat helposti unohtua, kun oikein vellon itsesäälissä. Luotan kuitenkin siihen, että luvassa on ältsin hyvä talvi!

Puikkoja ja koukkuja...

Uu jee, nyt se on korkattu, tyttöjen iltama! Tähän kaikkeen kuuluu paljon puheensorinaa, salaisuuksia ja gulinaarisuuksia, ja oi, niin paljon asioita joita ei paljasteta. Mutta kaikki nitoutuu yhden tai kahden langan ympärille. Keskittyminen on mitä on, mutta pyydystin tämän hetken, jossa kaikilla (itseni mukaanlukien) oli enemmän tai vähemmän selvyys asioiden kulusta :) Mitä kaikkea saammekaan näiden rattoisten illanistujaisten saatossa aikaan?! Ainakin jotain huvittavaa ja hyvää ja puikkoa pidempää...

Kuvassa Jennin, Marian ja Anniinan puikot / koukut luomuksineen.

Piruja, matoja ja Musetusta & muuta kivaa

Jaahas, kun kerran Onnikin käy bändejä katsomassa, täytyy minunkin vähän lesoilla.

3/4 orkesteristamme oli todistamassa Musen kiertueenaloitusta Helsingissä viime viikolla. Eipä Muse tälläkään kerralla pettänyt odotuksia, vaikkakin vanhemmat veisut ovat allekirjoittaneen mieleen enemmän kuin uusimman Resistance-levyn kappaleet. Onneksi vanhempaakin matskua kuultiin ihan reilusti, joten tanssimaan pääsi varsinkin loppupuolella keikkaa. Valoshow ja kolme nousevaa tornijärjestelmäsysteemiä pitivät huolen siitä, että katsomista riitti.


Seuraavana päivänä kiiruhdimme takaisin kotikonnuille, sillä PMMP:llä oli keikka Jyväskylän Nightissa. Sinne lähdimme toiveikkaina jo kymmeneltä lipunostoon, sillä johtuen Helsingin reissusta, emme olleet ostaneet lippuja ennakkoon (virhe!). Tästä sitten jouduttiin kärsimään oikein kunnolla, koska ovella meitä odotti noin 100 metrin jono muitakin lipunostajia, jolloin puolet seurueestamme luovutti jo tässä vaiheessa. Jennin kanssa päätettiin sisukkaina jäädä jonottamaan. Viimein reilun kahden tunnin jonotuksen ja kylmäkangistumisen jälkeen saimme liput viimeisten joukossa. Tässä vaiheessa juhlamieli oli kyllä kaukana ja keikkakin meni vähän ohi siinä tungoksessa ja harmistuksessa. PMMP oli kuitenkin tuttuun tapaansa aikamoisen hyvä, joten heitä ei voine tästä syyttää. Nightiin en kuitenkaan enää ensimmäisenä ole bändejä menossa katsomaan, sitä ei todellakaan ole tarkoitettu keikkapaikaksi. Kyllä se Lutakko vaan on parasta sillä saralla Jyväskylässä.

Ainiin, käytiin myös porukalla etsimässä asuja uusiin promokuviin. Toivottavasti tulee hyviä kuvia, ainakin aika mahtavia vaatteita onnistuttiin löytämään... :)

Muse-kuva
Pmmp-kuva

p.s. laitoin melkein otsikoksi "piruja ja matoja sekä Musetusta & kusetusta" Mutta nynny kun olen, niin mennään nyt sitten asialinjalla. Niin.

"Opportunities are available in all walks of life in Australia."

Näin ainakin väittää Ray Davies, joka sattuu olemaan yksi suosikkisäveltäjistäni. Ka, näin sitä karistellaan hevimiehen imagoa. Lyhyestä virsi kaunis: Sain kielitestin tulokset ja 108/120 tarkoittaa sitä, että olemiseni Belfastissa saattaa olla suunniteltua lyhempi. ;)

Pienet suunnitelmat

Hellou, hellou! Meren keskellä jännitys sen kuin tiivistyy. Salliiko jättiläismustekala enää lentokoneilla lentämistä ja kuinkahan käy kielitestissä? Oikeasti elämästä on jännitys kaukana ja asuntoomme on kaiken muun lisäksi iskenyt sikamainen flunssa. Vietin viikonlopun kuumeisesti neljän seinän sisällä, mutta nyt alkaa taas elämä voittaa.

Koti-ikävää ei ole, mutta kahta asiaa kaipaan, joista kumpikaan ei ole sinappi. Ensinnäkin lautapelit. Tänään oli jostain syystä hirveä hinku pelata lautapelejä, mutta eihän niitä minulla mukana ole. Pitänee siis käydä ostamassa.

Toinen kaipuun kohde on levyt. Jyväskylässä kuuntelin musiikin lähes aina cd-soittimen avustuksella ja näin ollen kuunneltavien levyjen valinnasta muodostui mukavaa toimintaa iltojen ratoksi. (Ai että elämäni on ollut muka tylsää?) Noh, eihän niitä levyjä, muutamaa demoa lukuunottamatta, viitsinyt ulkomaille asti raahata ja näin ollen saankin nyt nauttia musiikista tietokoneen välityksellä. Tottahan toki kaikki biisit ovat samassa listassa ja shuffle päällä. Tästä seurauksena huomaan, ettei kaikkea omistamaani musiikkia jaksa ihan aina kuunnella. Tämä oli tiedossa tavallaan aiemminkin, mutta levyhyllystä ne huonoimmat eivät vain koskaan eksyneetkään sinne soittimeen... shuffle sen sijaan osaa valita aina ne huonoimmat juuri soitettavaksi. Samoin levykokonaisuudet haitallisesti hämärtyvät.

Levyjen ostelusta innostuneelle Belfast on kuitenkin oikein mainio paikka. Uudetkin tuotteet saa yleensä kympillä, ja koska punnan kurssi on sangen kehno, niin tuohan ei ole juuri mitään. Itse nappasinkin The Soundsin ja Megadethin uusimmat heti tilaisuuden tullen. Crossing the Rubicon on varsin kelpo poppia, vaikka ei intoudukaan ensimmäisen (ja miksei toisenkin) levyn iloitteluun. Endgame sen sijaan on täyttä terästä. Jos tätä ei pidä uuden trash-metallin mestariteoksena, niin joutuu määrittelemään käsitteet eri tavalla kuin minä. ;)

Sivuhuomiona mainittakoon, että paljon parempana hetkenä ei tänne olisi kannaltani voinut muuttaa. Peräkkäisillä viikoilla Opeth ja ISIS keikoilla! Opeth meni jo ja oli taattua tavaraa. ISIS on tulossa tämän viikon lauantaina ja toivottavasti viimeisetkin flunssan rippeet ovat siihen mennessä kaikonneet. Laitetaan loppuun vielä syksyistä tunnelmointia samaiselta orkesterilta. (Kiireisimmät voivat hypätä 3-4 minuuttia eteenpäin, jos meinaa aika käydä pitkäksi...)

Suuret suunnitelmat

Nythän tämä bändi alkaa taas tuntua bändiltä. Soitto kulkee koko ajan paremmin ja suunnitelmat on suuria. Sunnuntaina pidimme bändipalaverin, jossa ei erotettu ketään, vaan tehtiin toimintasuunnitelma. Tarvitaan uusia promokuvia, nettisivut, sekä älyttömästi hyviä kontakteja. Ensin täytyy kuitenkin muuttua nuoreksi, nätiksi ja hoikaksi, jotta saadaan hyvät kuvat. Siinä onkin projektia täksi syksyksi. Mutta on kivaa! Kivaa että tapahtuu!

Syksy

Syksy on viimein tullut tännekin, se täytyy myöntää. Yleensä pidän kynsin ja hampain kesästä kiinni viimeiseen asti ja myönnän vasta paljon muita myöhemmin, että syksyhän se on taas tulla tupsahtanut keskuuteemme. Näin lokakuussa syksy lienee jo väistämätön tosiasia, eikä kesävenkoiluun kannata enää haikailla. Karannut kissapoikakin saatiin kotiin retkiltään (kuvassa väsynyt karkulainen, nenässä vähän damagea, mutta muuten ok), joten senkin puolesta syksy saa tulla. Minäkin kerkiän taas normaalin elämän pariin.

Itselleni tulee syksystä toisaalta vähän haikea olo, toisaalta taas tekee mieli aloitella kaikkea uutta ja kivaa. Värit inspiroivat ja tekee mieli mennä kumpparit jalassa hyppimään vesilammikoihin Foo Fightersia iPodissa täysillä huudattaen. Toisaalta tekee mieli kietoutua vilttiin sohvan nurkkaan teekupin kanssa ja kuunnella Ville Leinosta, Tori Amosta ja Kate Bushia.

Jospa syksy inspiroisi taas musiikin tekemiseenkin. Ideoita on, mutta miten saada ne toteutettua?

Aika esittäytyä

Terve Ainakauniin ystävät, ne jotka minut entuudeltaan muistavat ja kaikki uudet tuttavuudet! Olen siis Ainakaunis 2002 - 2005 ja pienen tauon jälkeen taas tarttuneena basson koreaan kaulaan Ainakauniin rivistössä. Tässä neljän vuoden aikana olen ehtinyt kouluttautua ja reissata maailmalla, lähinnä Kankaanpää ja Slovenia lähiseutuineen tulivat tutuiksi ja nyt olen takaisin kotiutuneena Jyväskylään. Halu olisi piitkän tauon jälkeen päästä keikkoloille, mutta täytynee hetki ottaa tyttöjä kiinni, sillä heillä on useampi treenikerta takana eli vakuuttavaa musisointia.

Onhan tässä Ainakauniskin ollut muutoksessa. Treenikämppä on tätänykyä melkoinen, niin mukava kuin tilavakin verrattuna siihen missä aikoinaan soitteltiin. Hieno juttu oli tutustua myös Onniin, joka selvästikin on jättänyt oman jalanjälkensä tähän hommaan. Kiitokseni Onnille nuoteista, jotka helpottivat pääsemistä jyvälle alaäänien maailmaan.

Treeniä uusvanhalla kokoonpanolla

Nyt olen minäkin taas melko hyvin mukana kuvioissa! Olin eilen ensimmäisissa bänditreeneissä basistivaihdoksen jälkeen (flunssan takia tosin ihan vaan kuunteluoppilaana) olin vallan innoissani siitä, kuinka hyvältä kaikki kuulostaa!

Onni on tehnyt Marille tosi hienot nuotit bassokuvioista ja Mari on selvästikin jaksanut treenailla, koska soitto kuulosti ihan musiikilta. Hyvä Onni ja hyvä Mari!

What's the Craic!

Terveisiä kirjeenvaihtajalta! Melkein jo viikko takana Belfastia, eikä vieläkään ole satanut kunnolla. Varmaan kuivin kausi kaupungin historiassa menossa. Tutustumisviikon illat pitävät kyllä toisaalta huolen siitä, että aivan kuivilla ei tässä olla kuitenkaan. Ihmisten nimiä on muuten hirveän hankala muistaa... varsinkin, kun kaikki ovat aivan uusia.

Kaksi merkittävää tapahtumaa voisi vissiin mainita. Ensimmäisenä se, että löysin vihdoin levykaupan ja sain hankittua vasta julkaistun Megadethin Endgame -levyn! Hillittömän hyvä kyllä. Toiseksi sain eilen illalla seurata italialaisen vaihtarin työskentelyä tiskien parissa. Uskomatonta touhua, mutta kaipa se kohtuullisen samalta sähellykseltä näytti silloinkin, kun itse muutti ensimmäistä kertaa pois kotoa. Hellyttävästi äiti vielä soitti perään, että olivatko kokkaukset onnistuneet. :P

Tänään vois olla luvassa pyykkäystä ja pankkitilin hommausta. Niin... ja kuten Jennille jo aikaisemmin vihjaisin, niin loppuun suurin pläjäys: En välttämättä tulekaan olemaan Belfastissa kolmea vuotta. Voi pian olla, että tämä visiitti jää yhteen lukukauteen. Syynä ei tosin ole se, että koti-ikävä olisi jo yllättänyt. Pikemminkin yllättämään pääsi tarjous australialaiselta yliopistolta, joka tarjoaa vastaavaa kolmen vuoden pestiä. Olisivatpa tehneet saman jo pari kuukautta sitten, niin olisin nyt varmaan siellä, eikä tarvitsisi setviä kaikenlaisia sotkuja, mitä ohjelman vaihdosta seurannee. Noh, ei pidä vielä kuitenkaan liikaa innostua, sillä vaihtamisen onnistuminen on vielä epäselvää ja byrokraattisia ongelmia saattaa matkan varrella ilmetä. Jos joku haluaa Belfastiin tosin visiitille, niin kannattanee tehdä se varmuuden vuoksi ensimmäisen lukukauden aikana... mikä loppuu kai joskus tammi-helmikuussa.

Basistinvaihtoviikot

Niin, kuten näppärimmät edellisten tekstien perusteella voivat päätellä, Onni on matkustanut lätäkön keskelle tohtoroimaan ja jättänyt seurueemme. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä uuden basistin löytyminen oli tällä kertaa yllättävän helppoa. Voimme suoraan palata ajassa noin neljän vuoden takaisiin ainakauniisiin meininkeihin ja esitellä uusvanhan basistimme...

...Marin, tervetuloa takaisin! Mari on kerinnyt tässä viime vuosien aikana hankkia itselleen ammattin, joten nyt joukossamme on kolmen Taiteilian joukossa yksi ihkaoikea taiteilija, jeij! Vanhastaan muistamme Marin olevan ihan mahtityyppi ja uskommekin, että upea ja ihana ainakaunistelu jatkuu vähintäänkin samanlaisena, ellei jopa entistä ehompana tulevaisuudessa. Onpa mukavaista (sanoisi Onni)!

Onnista puheen ollen, Onnin läksiäisiä vietettiin Katseen jameissa maanantaina, missä heitti jäähyväiskeikkansa Onnin toinen mahtiorkesteri Illusionistiset Luopiot ja vierailipa lavalla myös Ainakaunis. Anniinan estyessä onnistuimme rekrytoimaan pikaisesti varalaulajan ja setti olikin yllättävän erikoinen, jopa meille itsellemme. Marionetti ja Jätskilaulu vedettiin ehkä hieman möreämmällä äänellä kuin normaalisti :) (Jennillä lienee kuvia soitannoista, itseltäni ei niitä löytynyt)

Bongaa kuvasta uusi ja vanha basisti

"Näyttäkää vietteleviltä "

"Onko Onni surullinen vai iloinen lähdöstään?"










Haikein mielin laitettiin sitten Onni matkaan ja täten Ainakaunis jatkaa uusin voimin kohti uusia seikkailuja. Kiitokset kahdesta viimeisestä vuodesta, se on ollut mahtavaa ja Onnillista aikaa :) Ainakaunis on mennyt isoin harppauksin eteenpäin Onnin myötä, toivottavasti saadaan hyvä meininki ja tiukka yhteissoitto säilymään, vaikka Onni vaihtaakin maisemaa. Ja tietty myös bassosoolot!

"Heihei, Onni!"

Loppuun on pakko julkaista blogimme ensimmäinen itse kuvattu video, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Päätähtenä Onni ja Barbapapatrio, taustavoimina hihittelevät hölmöläiset. Onnille terkkuja ja tsemppiä, ja tokihan Onni jatkaa täällä blogissa ulkomaankirjeenvaihtajana. Ihan vaan sen takia, että me tiedetään, mitä se siellä oikein hommailee. Niin.

Muuttoväsymystä

Nyt tapahtuu vähän liikaa yhdellä kertaa. Itse olen palannut taas kaupunkilaiselämään. Työt maalla loppuivat sunnuntaina ja samana iltana palasin Jyväskylään. Nyt on asunto jokseenkin ahdas, kun kahden kodin tavarat tungettiin pikkuiseen kaksioon. Tänään sain suurimman osan tavaroista purettua ja uusi pakkaaminen täytyykin aloittaa saman tien, koska lupasin lähteä tänään Lappiin. Kuvittelin, että lomamatka tähän väliin olisi rentouttanut, mutta oikeasti sekin tuntuu nyt vähän aiheuttavan stressiä. Tästä kaikesta hässäkästä olen ollut niin väsynyt, että jäi eilen väliin Onnin läksiäiskekkerit ja -soitannat Pub Katseessa. Hävettää. Mutta aina ei pysty, vaikka haluaisi. Toivottavasti joku muu voisi täällä kirjoittaa eilisestä. Ehkä jopa kuvien kanssa!

Viime yön sain onneksi nukuttua kunnolla ja nyt tuntuu taas ihan hyvältä. Koti näyttää taas kodilta, eikä varastotilalta, olen jaksanut palata gradun pariin ja illalla siis edessä matka yöjunalla Luostolle. Sen jälkeen pääsen sitten toivottavasti vihdoinkin palaamaan täysin normaaliin arkeen.

Anteeksi oikeasti hyvät bändikaverit, että eilen tein oharit. Ja Onnille hyvää matkaa! Ja Jennille kans, joka myös lähtee maailmalle, tosin vähän lyhemmäksi aikaa.

Saattoi taas olla vähän sekava teksti hieman sekavasta olotilasta johtuen, mutta siihenhän täällä on totuttu.

Muuttoapuna Jättiläismustekala

Kaipa sen voi täällä jo ääneen huutaa, että minulla on enää viikko jäljellä ennen kuin suuntaan Belfastiin tekemään tutkimusta. Tarkkaavainen lukija voi kuitenkin olla huoletta, sillä Ainakaunis ei suinkaan lopeta toimintaansa, vaan jatkaa entistä kauniimpana. Tai ehkä yhtä kauniina kuin ennen.

Muuten voisin varmaan jo panikoida, mutta onneksi apunani on ollut Jättiläismustekala, joka saa ajatukset muutosta muualle. Kyseessä ei ole oikea eläin, vaan uusi progressiivisen hassuttelun mestariteos... tai ainakin yksi linjaan sopiva Illusionististen luopioiden kappale. :P Olen siis viime päivät ollut studiossa puuhastelemassa tämän filosofipoppoon kanssa. Tarkoituksena on tehdä jonkin sortin "jäähyväislevy", jolle viimeisimmät biisit tulee nyt taltioitua ennen ennalta määrittelemätöntä taukoa tai jopa lopetusta. Kannattaa olla tarkkaavaisena, sillä levyllä on myös Maria vierailemassa.

Eiköhän tämä piisaa hetkeksi. Nyt maistraattiin hoitelemaan niitä virallisia asioita.

Kurpitsapiirakka

Tähän hätään ei löydy tuotteesta kuvaa, mutta ohje kuitenkin.

4 munaa
4dl sokeria
200gr sulaa margariinia
7dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
6dl kesäkurpitsaa raastettuna
2rkl kardemummaa

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Sula rasva lisätään sekaan. Sen jälkeen lisätään kurpitsaraaste ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja kardemumma. Jauhot sekoitetaan varovasti taikinaan (ei vatkata eikä vaivata). Taikina levitetään leivinpaperin päälle pellille ja paistetaan 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Alkuperäisen ohjeen mukaan piirakkaa ei päällystetä, mutta itse suosin valkosuklaan sulattamista jäähtyneen piirakan päälle.

"Toivotaan, että maistuu! terv. Äiskä"

Kiitokset muuten täälläkin kaikille vieraille, jotka eilen kävivät valesynttäreillä ja läksiäisissäni. Tänään on luvassa Marian oikeat synttärit ja mökkeilyä. Kyllä elämä maistuu!

Jennin kesä

Täytyy nyt yrittää minunkin aktivoitua, vaikka turhalta tuntuu tänne kirjoitella kun ei tätä kukaan lue kuitenkaan. On tämä silti houkuttelevampi vaihtoehto (kuten siivous ja jumpalla käynti) kuin gradun vääntäminen... Eli nyt seuraa Jennin kesä tiivistettynä. Tadaa!

Rusketusraitoja (ainakin vähäsen)

Marjoja

Kenguruita

Uimista

Jätskiä

Pussihyppelyä

Sulkapalloa (kuvassa Maria)

Kukkasia (kuvassa mehiläinen)

Lettuja

Lisäksi vielä pyöräilyä, Tukholmaa, Ranskaa, töitä, leffoja, Tallinnaa, juhlintaa, Madonnaa.

Pikainen valitus ennen lähtöä maalle

Se siitä puolimaratonista! Auto-ongelmien takia en saa sumplittua työvuorojani ja kulkemisiani niin, että pääsisin osallistumaan. Ärsyttää. Milläs nyt motivoin itseni liikkeelle? En niin millään! Alan taas sohvaperunaksi.

Militaristibileet

Päädyinpä itsekin eräänlaisille festareille, kun eilen illalla matkalla kotiin päädyin puolivahingossa Lounaispuistoon Miljazz-tapahtumaan. Enpä ole ennen nähnyt näin hyvää militaristista meininkiä! Kyseessä oli siis puolustusvoimien soittokunnan showbändi solistinaan Veeti Kallio. Ja olin kyllä mahdottoman vaikuttunut. Harva osaa laulaa niin kuin Veeti. Kateus iski.

Entistä pienimuotoisempaa festarointia (vol. 5)

Heijei!

Tulee melkein huono omatunto, kun on koko kesän kierrellyt näitä festivaalien kaltaisia tapahtumia ja muut bändiläiset ovat töissä tai kissaa etsimässä. Noh, kohta se kai loppuu tämäkin ilo, joten parempi vissiin nauttia vielä kun voi.

Tänään on tosiaan Jyväskylärockin toinen päivä ja sinne olisi tarkoitus heilahtaa. Kerrankin saa käydä festivaalilla ihan kotoa käsin. Tiedossa on melkein koko Sakara Recordsin porukka ja niiden lisäksi Eläkeläiset sekä Don Johnson. Raporttia saattaa seurata huomenna, jos siihen millään kykenen. Nyt kuitenkin kylpyyn ja energiajuoman pariin! Kylläpä elämä maistuu!

Lyhyt mainospuhe maalaiselämästä

Hahaa, näin nopeasti kirjoitan taas uudestaan, koska sosiaalinen kesäelämä alkaa olla ohi. Muuten kesäelämä onkin parhaimmillaan! Illat on pimeitä, mutta riittävän lämpimiä (eli siis äärimmäisen tunnelmallisia), ja järven vesi on juuri sopivaa, ei kylmää, mutta virkistävää. Kyllä kelpaa nauttia maalaiselämästä! Tulkaapa siis ihmiset kyläilemään!

Nyt lenkille. Jotkut negatiiviset ihmiset ovat sitä mieltä, etten pystyisi juoksemaan ensi kuussa sitä maratonin puolikasta, mutta nyt on tehotreenit menossa ja vielä mä näytän mokomille pahanilmanlinnuille.

Pienimuotoista festarointia (vol. 4)

Viime viikonloppu sisälsi Kuopiorockin. Lienee parempi kertoa lyhykäisesti, mistä oli kyse, ennen kuin täysin pääsee kaikki unhoittumaan. Nordicbet iloisesti sponsoroi minulle ja muutamalle tutulle VIP-liput (kiitos siitä), joten kerrankin pääsi oikein paremman kansan tavoin juhlimaan. :P

Suosikkiyhtyeitä ei tällä kertaa liiaksi ollut paikalla. FM2000 oli mainio ja Misfits sekä Testament tuli lyhykäisesti vilkuiltua. Kotiteollisuus oli harvinaisen tylsä, kuten myös Apulanta. Koko festivaalin päättänyt Indica vakuutti kuitenkin pirteällä soitolla ja puolituhmilla välispiikeillä.

Itse festaria parempaa oli kuitenkin Kuopion yöelämä, jossa vasta toistaa kertaa sain kunnian olla osallisena. Kuuluisat Hietalan veljekset olivat kohtuullisen humalassa ja tuttuja hahmoja tuli muutenkin nähtyä. Serkkuakin voisi yöpaikasta kiittää... telttailua en ehkä olisi sietänytkään näin flunssaisena.

Vielä olisi Jyväskylärock jäljellä tälle kesälle. Ja Marian akustiset festarit. Ja Suur-Jussilais-Ossilaiset...

P.S. Ostin lentolippuja.

Hurjat kesäkiireet

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, koska on muka ollut ihan kauhea kiire koko ajan. Heinäkuu on kaikkein epärentouttavin kuukausi, koska silloin tapahtuu ihan liikaa. Harvassa on olleet illat, jolloin ei olisi ollut minkäänlaista ohjelmaa. Siitä huolimatta, olen päättänyt, etten sano kieltäydy mistään, koska syyskuussa olen kuitenkin yksinäinen ja tylsistynyt, ja siinä vaiheessa katuisin kaikkea väliin jäänyttä hauskaa.

Nämä kiireet ovat koostuneet lähinnä pyöräilystä, saunomisesta, uinnista, kesäteatterista ja punaviinistä. Niin ja töistä tietysti. Unet on jääneet lyhyiksi, mutta onneksi haudassa ehtii sitten levätä. Ja syyskuussa.

Palailen siis tännekin viimeistään syyskuussa, kun illat pimenee ja sosiaalinen elämä loppuu. Siispä hyvää loppukesää, jos joku tätä nyt sattuisi lukemaan!

Ai niin, Jennistä on tänään tullut neljännesvuosisatainen, niin kuin meistä muistakin. Onnea Jenni!

Festarointia vol.3

Huhhuh. Hirveä (sikamainen) flunssa on iskenyt päälle. Siitä huolimatta kävin Sonispheressä vanhaa teiniaikojen suosikkia, Metallicaa, vilkuilemassa. Toisena kiinnostuksen kohteena olivat tietysti Mastodon ja ylhäällä videossa osittain näkyvä Lamb of God. Jos joku huomaa videosta pitin keskellä hyppivän stetsonpäisen miehen, niin siinä on ystäväni, joka taisi jäädä tilanteessa "hieman" jalkoihin. Kannattaa vissiin olla varuillaan.

Reissu oli kokonaisuudessaan lähes virheetön. Majoituimme mökissä "muumilaaksossa"... tai mikä lie nyt olikaan. Sinisiä ne mökit ainakin olivat. Kymmenen henkeä mahtui oikein mukavasti kuuden hengen tiloihin ja oma sauna oli luksusta.

Lauantaina ehätimme hyvissä ajoin festivaalialueelle ja eri porukassa liikkuva tuttavani oli jopa muistanut tuoda lippuni mukanaan. Pienenä miinuksena täytynee mainita järjestelyt. Ruokapaikkoja oli aivan liian vähän ja ilkeät portieerit takavarikoivat kermavaahdon minulta. On se kumma ettei mitään hyvää saa viedä alueelle.

Itse tapahtuma oli kuitenkin varsin onnistunut. Mastodon oli naamanvääntelyineen hyvä, Lamb of God varsin mukava (ja joidenkin seuralaisten mielestä koko tapahtuman paras) ja Machine Headin kitaristin pyörtyminen tuli nähtyä. Linkin Park ei juuri innostanut ja ilman paitaa ollut laulaja vaikutti varsin ärsyttävältä.

Sitten Metallica... mitähän tästä uskaltaisi sanoa. Niistä neljästä Metallican keikasta, jotka olen nähnyt, tämä sijoittuu hyvyydessään kolmanneksi. Alussa varsinkin rumputyöskentely oli normaaliakin kankeampaa ja vanhat hittibiisit vaikuttivat hätäisesti soitetuilta. Kun yhtye viimein pääsi uuden materiaalin pariin, tuntui soitto yht'äkkiä kiinnostavan enemmän. No kukapa niihin vanhoihin hitteihin jaksaisi niin keskittyä. ;) Hammetin muutamat sooloilut olivat kohtuullisen hämmentäviä, mutta keikka kyllä parani loppua kohti ja viimeistään encoren Motorbreathin ja Seek and Destroyn kohdalla olin itsekin jo aivan täpinöissäni. Mainio keikka siis, mutta vähän saisivat panostaa tarkkuuteen enemmän.

Nyt lienevät suuret festivaalit omalta osaltani käytynä tältä kesältä. Ehkäpä jotain pientä vielä on luvassa, mutta siitä sitten lisää, kun se on ajankohtaista.

"Onhan näitä jo nähty!"

Festarointia vol.2

Muut ne joutuvat kärsimään töissä ja metsikössä, mutta minä käyn festivaaleilla. Ei ole kovinkaan reilua, mutta kaipa sitä nyt pitää nauttia vapaudestaan vielä kun sellaista on.

Joensuun suunnalla tuli viime viikonloppuna pyörähdettyä saksalais-unkarilaisen delegaation kanssa ja hauskaa oli. Ei ehkä aivan niin kivaa kuin provinssissa, mutta mukavaa kuitenkin. Bändeistä suurimman suosion minun suunnaltani sai ISIS, mitä oikeastaan tuonne meninkin katsomaan. Myös Apocalyptica, Maria Lund ja jossain määrin myös Killing Joke pääsivät yllättämään iloisesti. Varsinkin tappavan vitsin (tai vitsintappajien, kuten kalja-alueella analysoimme) laulajan tärinä on jotain, mikä kannattaa nähdä, jos tilaisuus vain koittaa. Soittajatkin näyttivät vanhoilta pummeilta. :D

Ehkäpä selitys saa riittää ja pistetäänkin sen sijaan muutama lainaus ja pari kuvaa antamaan autenttista festivaalitunnelmaa. ;)

"Onpa makketa!"

"Onhan se Unicum hyvää. Kai se nyt on? Pakkohan sen on olla!"

Kuvassa nähtävillä lähes viimeistä kertaa kuuluisat dinopuistohousut, jotka joku osti päältäni.

"Jos se sanoo, että se on kuustoista, niin silloin se on kuustoista!"

"Spumanttelinperijä!"

Kenkien vaihto ja alapään suojaus. Molemmat tarpeen.

"Are you hungry?"

"You do ny jotaki!"


Lopussa vielä basistin laiskiaisimitaatio ja loistava piirros, mikä tiivistää kaiken olennaisen.

Hei, hei, hei, hei, hei ja hei ja hei ja hei ja let's go!"

Minun kesäni

Kesääni piti kuulua työnteon lisäksi rentoa kesäfiilistelyä, musiikkia ja urheilua sopivassa suhteessa, kesäherkuttelua ja festareita, mökkeilyä ja uimista, pyörällä ajamista (jossain vaiheessa jopa luulin, etten kesällä muuta teekään kuin pyöräile...)

Sen sijaan olen viime aikoina tehnyt mm. seuraavaa:

• kulkenut metsässä. Paljon.
• nähnyt eläimiä. Hiiriä, myyriä, päästäisiä, ötököitä, oravia, pupuja, kissoja, pieniä lintuja, isoja lintuja, hirven, ilveksen...
• miettinyt asioita, hyviä ja pahoja. Todella monta kertaa.
• pelännyt pahinta ja toivonut parasta. Koko ajan.
  
• kironnut hyttysiä ja muita ärsyttäviä öttiäisiä. Paljon.
  
• sytyttänyt erinäisiä tuliasioita. Paljon.
• kantanut vettä. Jonkin verran.
• saunonut. Paljon.
• palellut. Jonkin verran.
• nukkunut. Liian vähän.
• syönyt grilliruokaa. Paljon.
• kyllästynyt grilliruokaan. Todellakin.
  
• kuunnellut radiota. Jonkin verran.
• kaivannut sivistyksen pariin. Jonkin verran.
• ikävöinyt omaa kotia ja omaa elämää. Paljon.

Silti kaikista eniten olen ikävöinyt jo juhannuksesta asti karkuteillä ollutta kissapoikaamme :( Voi Otso, missä olet? Tuu jo kotiin!

Head Crusher!

Päänmurskain oli vissiin menneinä aikoina jonkinlainen kidutusvempele. Nyt se on myös Megadethin uusi kappale, joka oli tuossa päivän ilmaiseksi jaossa netissä. Kävin nappaamassa sen ja jälleen on syytä odottaa syksyä, joilloin kyseisen orkesterin uusin levy on tulossa julki. Hillittömän hyvää heviä!

Eilinen oli muutenkin hyvä päivä, sillä pelasimme poikain kanssa Battlestar Galactica -lautapeliä peräti kahteen kertaan. Aikaa vierähti vaivaiset kuusi tuntia. :D Molemmista koitoksista bassotaiteilija selviytyi voittajana hej!hej!hej! -huutojen saattelemana. En sitten tiedä, mitä naapurit moisesta tykkäsivät. ;)

Puolivuosikatsaus uuden vuoden lupauksiin

Tajusin juuri, että vuosi alkaa olla puolessa välissä ja voisi tsekata, missä mennään uuden vuoden lupauksissa, joista tuli uhottua tammikuussa.

Itse treenaan yhä puolimaratonille. Treenitahti on sellainen, että käyn ehkä kaks kertaa kuussa noin viiden kilometrin lenkillä, enkä tee muuta. Eli tuskainen puolimaraton on edessä.

Gradun suhteen menee yhtä kivasti. Sitä on nyt yksi lukuvuosi väännetty, silti se on aivan kesken. Nyt päätin, etten enää edes yritä saada sitä kesällä etenemään, koska siitä ei tuu mitään. Syksyllä onkin sitten paniikki edessä, koska jos se ei valmistu, joudun palauttamaan tosi paljon opintotukia...

Hyvin siis menee! Mites muilla?

Varjot kasvoilla

Ei minulla mitään asiaa ole, mutta kirjoitanpahan silti, etteivät ihmiset luule meidän lopettaneen. :P

Kämpässä on hirveän kuuma ja aurinko porottaa. Tästä huolimatta naamalle lankeaa varjo. Tarkemmin voisi vielä sanoa, että nenän ja ylähuulen väliin. Tottahan se siis on, että jälleen jostain kumman syystä aloitimme Jarnon ja Mikon (nimet muutettu) kanssa viiksiprojektin, jonka on määrä kestää Ilosaarirockin alkuun asti. Tulokset eivät toistaiseksi ole kovin mairittelevia omalta osaltani, mutta eiköhän se tästä.

Tytöt saattavat olla eri mieltä, mutta todellisuudessa viiksi tekee miehen.

Other bands play, Manowar KILL!

Parempi tosiaan raportoida tekemisensä vielä, kun muistaa. Torstaista sunnuntaihin siis Provinssia takana oli kyllä pirun mukavaa. Torstai tosin meni hiukkasen ohi, mutta eihän silloin kukaan soittanutkaan. Vetovastuu oli torstaina muutenkin Jarnolla, joten itse pääsin lepäilemään. ;)

Perjantaista, jolloin vetovastuu oli itsellä, on myönnettävä, että eipä juuri mitään bändiä tullut suuresti katsottua, mutta monia tuli nähtyä juuri pari biisiä. Pahoittelut Maria, mutta Placebo ei nyt vain innostanut. Pahoittelut hevikavereille, ei innostanut Bodomkaan. FM2000 oli ihan mainio ja Volbeatin aikaan YleX:n teltassa hengittäminen oli hankalaa. Keikkojen jälkeen käytiin naapurintytön kanssa viereisellä lerintäalueella ja seitsemän aikaan takaisin nukkumaan. Seuraavana aamuna sain kuulla, että kyseinen telttanaapuri oli vielä seikkailun jälkeen lukinnut itsensä suihkutiloihin ja neuvokaasti kiivennyt ikkunasta ulos. Hienoa toimintaa!



Lauantaina meinasi aamulla olla puutunut olotila. Itseasiassa olikin, sillä oikea käteni oli jostain kumman syystä menettänyt yöllä tuntoaistin. :D Noh, aistit palautuivat päivän mittaan ja suurin kiitos on annettava Röyhkälle, Rätölle ja Lehtisalolle. Loistava keikka, joka sai hymyn naamalle ja rahat kulumaan mallasjuomiin. Kuinka joku (Röyhkä) voikaan unohtaa kolmanneksen sanoista ja huudella toisen (Rättö) kanssa "miau!" toisilleen biisien keskellä. Mahtavaa menoa!

Jottai juttu venähdä liiaksi, niin hypätään heti illan pääaktiin. Luulisi, että se olisi ollut itselle joko Emiliana Torrini ja Opeth, molemmat toki hyviä, mutta niin vain Manowar varasti shown. Olutta, vähäpukeisia naisia, huumoria ja balls of steel. Seuraava lausahdus kuvannee bändiä ihan mukavasti:

"We like it hard, we like it fast. We got the biggest amps, man they blast!"

Manowarin keikan jälkeen sitten taas ryömintää aidan ali ja uimaan. Kuvat kertonevat enemmän kuin sanat.




Batman-bokserit ovat aina yhtä tyylikkäät. Ja lieköhän tuo nyt muka pelkkää vettä, mitä housuilla on. ;) Onhan se... pakkohan sen on olla.

Sunnuntai oli pyhitetty mukavaan istuskeluun ja lepopäiväksi. Kaiken hehkutuksen jälkeen olisin luullut, että Anna Puu innostaisi, mutta eipä kantrihenkinen poppi oikein napannut, jos nyt ei vahastuttanutkaan. Nick Caven keikan jälkeen ehkä saatoin jopa ymmärtää, miksi hänestä niin pidetään. Luultavimmin se johtuu kahdesta hillittömästä partamiehestä, jotka bändiin kuuluvat. :P

Mainittakoon, että kotiinpaluusta olisi saattanut muodostua ongelma konnareiden (vai olikohan se kommareiden) ja muiden junamiesten sekä -naisten lakkoilun takia, mutta onneksi porukat olivat tulleet katsomaan Cavea ja heittivät meidät lopulta Jyväskylään. Rankka, mutta mukava viikonloppu tosiaan. Ei oikein parempaa avausta festarikesälle olisi osannut toivoa.

Astetta pienimuotoisempaa festarointia

Täälläkin on kesän festaroinnit aloitettu! Olin nimittäin Iitin musiikkijuhlien Tangoa Verlassa -konsertissa! Ou jea! En ehk'ä ole varsinaisesti tangoihminen, ainakaan ennen ollut, mutta kyllä joku Mustasukkaisuutta toimi vanhassa tehdasmiljöössä aika kivasti. Diggasin siis.

Maalla asumisessa on hauskaa se, että kaikista pienemmistäkin tapahtumista jaksaa innostua niin paljon. Jonkun mielestä se kuulostaa ehkä aika masentavalta, mutta itse en mitään suurempaa kaipaakaan. Kaupungissa tarjontaa on niin, ettei osaa valita ja sitten päädynkin yleensä jäämään kotiin telkkarin ääreen... Mutta täällä, jos jotain tapahtuu, niin taatusti olen mukana. Pari viikkoa sitten seisoin innoissani tien varressa katselemassa vanhojen autojen kokoontumisajoa. Jyväskylässä en kauheasti jaksa innostua autoista. Tai tangosta. Tai tangosta tästä eteenpäin ehkä vähän enemmän. Mutta en kaikesta tangosta.

Loppukesällä on vielä onneksi kaikkea huisia luvassa, kuten isojen moottoripyörien, kosken juoksutuksen ja keskiaikakekkereiden katselua. Ei malta oottaa!

Festivaaliviikonloppu

Osalla meistä on tulevana viikonloppuna edessä festivaaliviikonloppu. Toiset viettävät sen Seinäjoen Törnävänsaaressa. Meidän orkesterista Seinäjoelle on menossa yksi henkilö.

Ja niin kuin jo edellisen kirjoituksen perusteella voi päätellä, ennakkohehkutuksesta huolimatta se en valitettavasti ole minä :( Placebo jää nyt osaltani näkemättä, mutta onnekseni olen sen jo kerran alkuperäiskokoonpanossaan nähnyt. Silti festivaaleille minunkin askeleeni suuntaavat viikonloppuna, nimittäin Turkuun taekwondofestareille.

Olen vieraillut Provinssirockissa useasti aikaisempina vuosina, ensimmäisen kerran ihan pienenä tyttönä jo vuonna 1997 (!!!), myös Ruisrock ja Ankkarock ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi. Kerran käväisimme Anniinan kanssa jopa Porin Jazzeilla. Näiden lisäksi on iloiteltu monilla pienemmillä festareilla. Joskus festarialueelle on menty sisään ilman lippua ihan vahingossa. Aika monta ihmeläppää (koskien esimerkiksi sellaista muinaista asiaa kuin Tyrävyön Eero, iiiiik!) on syntynyt juuri kyseisillä reissuilla. Muutamiin olemme päässeet itse soittamaan ja mieleen ovat jääneet ainakin Kuilun Partaalla ja Killerirock.


Festareiden tunnelmassa on aina sitä jotain, joka vetoaa minuun ihan täysillä. Nautin siitä yhteisöllisyydestä, joka alueella kukoistaa. Lause "maailmanrauha koko Provinssirockin alueelle" tuntuu ihan todelta kun pääsee paikan päälle. Toki massatapahtumissa aina on ikäviä lieveilmiöitä, jotka oma romantisoitunut festarikäsitykseni, vuoden tauko ja lapsellinen innostukseni ignooraa täysin. Mutta kun musiikki, eväät ja persoonallisesti pukeutuneet, jee-iloiset ihmiset ulkoilmassa ovat vaan niin mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Huomatkaa, kuinka en enää edes muista sateisia säitä, rikkinäisiä telttoja, öitä paljaan taivaan alla, kylmyyttä, vessajonoja, ylihintaista ruokaa ja telttapaikkaa, tungosta, esiintyjien hitteihin keskittyneitä ja liian lyhyitä settejä sekä muita ikäviä festariasioita. Aika kultaa muistot. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän festareilta alkaa vaatimaan mukavuuksia. Tosin minulla ei periaatteessa ole mitään perinteistä festarielämää vastaan, ehkä sitten joskus kun minulla on palkallinen kesäloma palataan taas back to basics. Tai sitten kun me ollaan Provinssin päälavalla soittamassa ja juodaan keskikaljaa Suosikin laskuun, niin festaroidaan vaan ihan siitä ilosta täysillä.

Muutamat tärkeät festarit ovat minulta kokonaan jääneet väliin. Esimerkiksi Ilosaarirock on iso puutos festarikäymisessä. Voisikin taas joku vuosi kokeilla ihan perinteistä telttailumeininkiä vaikka juuri Ilosaaressa.

Yksi kiva juttu onneksi helpottaa Provinssituskaa, nimittäin liput Musen lokakuiselle Helsingin keikalle. Sinne mennään hyvällä prosentilla: 75% Ainakauniin riveistä osallistuu kyseiseen tapahtumaan. Sitä odotellessa taidan laittaa uutta Placeboa soimaan kotistereoista ja tanssia yksikseni lämpöisessä ja kuivassa olohuoneessa kuvitellen olevani Provinssirockissa, jossa Brian laulaa täydellisesti pelkästään minulle...

p.s Se Ainakaunis henkilöhahmo, joka Seinäjoelle on menossa, voisi sitten tehdä kattavan festaripostauksen reissustaan tänne. Paitsi jos se kyseinen hahmo ei muista reissusta mitään enää ensi viikolla. Niinkin voi käydä.