Joululaulut raikaa...

Näin pyhiä odotellessa ja vuoden pimeimpänä aikana on hyvä virittäytyä jouluiseen tunnelmaan myös bänditreeneissä. Vedimmekin tänään treenit joululauluteemalla ja läpi tuli käytyä niin Sylvian joululaulu, Tipetipetiptapit kuin Sikakin. Kummasti piristää treenejä vedellä jotain ihan muuta kuin yleensä. Viereisten kämppien (heavy)bändit tosin eivät ehkä meidän touhuilusta ole yhtä innoissaan... Mutta hei, joulu on vaan kerran vuodessa! Iloista joulun odotusta kaikille!

p.s jos haluatte ostaa rokkarilta joulukuusen, niin mars Jyväskylässä Viherlandian kuusimyymälään. Sieltä löytyy aina niin kaunis Jenni-tonttumme tiskin takaa :)

p.p.s Ihailkaa toki avoimesti jouluista rokkitonttua yllä. Upea taidonnäyte Paint-taidoistani, eikö totta?

Keikkaputki on... peruttu!

Huoh, viimeisimmästä kirjoituksesta unohtui mainita, että tänään minun piti jatkaa keikkaputkeani (ja samassa kohottaa hevimiehen mainettani) menemällä Opethin keikalle Kaapelitehtaalle oikein Helsinkiin saakka. Huiman kolmen keikan kokemuksen putki (Vilkkumaa, Indica, Opeth) jäi kuitenkin torsoksi.

Viime keskiviikkona koin Marian kera sellaisen ihmeen, että keikka alkaa Lutakossa jo tasan kymmeneltä. Onneksi itselläni oli treenikseltä lyhyt matka Maijaa seuraamaan ja olinkin paikalla jo toisen kappaleen aikana. Maria ei ollut yhtä onnekas, mutta kerkesi kuitenkin luultavimmin nauttimaan mainiosta keikasta ihan tarpeeksi. Omat odotukset eivät olleet korkealla, mutta tästä huolimatta tuloksena oli hyvä ja tyytyväinen mieli. Maijaa voi kyllä suositella yhtä lailla popin ja rockin ystäville. Sekä myöhäistä teini-ikää poteville nuorille ja vähän vanhemmillekin naisille. ;)

Viime viikon tuli huipentua Indican jo pitkään (kaksi viikkoa?) odotettuun keikkaan, mutta toisin kävi. Jonsu oli sairastunut ja keikka peruttu. Onneksi Jelmu sentään antaa rahat takaisin. Toivottavasti Indica tulisi joskus keväällä uudelle keikalle, sillä oikeasti tekisi mieli nähdä kyseistä bändiä.

Vaikka Indica olikin peruttu, niin ei hätä ollut kuitenkaan hirmuinen sillä seuraavan viikon maanantaina (eli tänään) olisi Opethin keikka. Tätä loppuunmyytyä tapahtumaa oli sentään odotettu jo alkusyksystä lähtien. Töissä lounas kuitenkin venähti hieman pitkäksi ja seurauksena oli hirveä kiire junaan. Jossain vaiheessa matkaa tuli selväksi, että en millään kerkeäsi 13.22 lähtevään kyytiin, mutta samoihin aikoihin eräs ystävä soitti ja kertoi, että myös Opethin keikka on peruttu sairastapauksen vuoksi! Onni onnettomuudessa siis tai jotain...

Saldona kolmesta suunnitellusta keikasta siis vähän vajaa yksi keikka. Ei hullumpaa. :P

Poppia koko rahalla

Morjensta pöytään! Siitä onkin vierähtänyt jo tovi, kun viimeksi kirjoittelin, mutta syytän moisesta kiireitä ja samalla sitä, ettei juuri mitään kiinnostavaa ole tapahtunut. Nyt on kuitenkin taas asiaa vaikka muille jakaa. ;)

Ensinnäkin tällä viikolla on tulossa huima keikkaputki, johon otsikkokin viittaa. Ei tosin Ainakauniille, vaan minulle ihan yleisön roolissa. Keskiviikkona esiintyy Vilkkumaan Maija ja perjantaina Indican... no, Indica. Yht'äkkiä myös tajuan, että tässä pian kaikkoavat viimeisetkin julman hevimiehen maineen rippeet. Tosin kai nykyään saa tykätä musiikista genrerajoista piittaamatta. Maijaa kohtaan minulla ei ole juuri odotuksia, mutta Indicaa sen sijaan odotan suurella innolla. Kyseisen orkesterin Tuuliset tienoot on ollut varsin kovassa kuuntelussa parin viikon ajan.

Toinen mainittava seikka on suuri ja mahtava elämäntapojen muutos. Aloitin juuri (eli YFI:n pikkujoulujen jälkeen) hurjan juomattomuuden putken, jonka tarkoitus olisi kestää uuteen vuoteen saakka ja sen jälkeen vielä jatkua tammikuun ajan. Tammikuussa on tosin kuuluisan Snake! Snake!:n keikka, jolloin sallinen itselleni muutaman hörpyn. Lisäksi muutokseen kuuluu jonkinlainen herkkujen vähentäminen. En ole vielä kuitenkaan päässyt itseni kanssa sopuun sopivista menettelytavoista. Sipsien ja karkkien ostolakkoa on joku ehdottanut, mutta saapa nyt nähdä...

Ah, ja viimeisenä tietysti huonot uutiset. Joudun keväällä pitämään taukoa soittamisesta ja bänditoiminnasta. :( Tämä huono uutinen ei kuitenkaan ole niin huono, miltä saattaa kuulostaa, sillä tauko on vain kuukauden (luultavimmin huhtikuun) mittainen. Olen nimittäin muuttamassa kuukaudeksi Italian Toscanaan harrastamaan filosofiaa muutamien muiden alan tutkijoiden kera! Tai ehkä tätä nyt ei vielä pitäisi näin varmasti julistaa, sillä matkaa ei ole varattu enkä ole mitään muutakaan asian eteen vielä tehnyt... paitsi innostunut ajatuksesta kovasti. :P

Jeu, palatkaamme!

Yhteishengen kohotusta

Onpas taas taukoa tullut kirjoitteluun. Johtuu tietty siitä, että meillä on hirveä meno päällä koko ajan, eikä siksi ehditä. Eikä siis johdu siitä, että joku kattoo vaan telkkaria eikä tee mitään järkevää.

Tällaisen ryhmittymän yhteishengen ylläpito on tietysti hyvin tärkeää ja sen takia pyrimmekin puuhailemaan kaikkea kivaa yhdessä. Vappuna osallistuimme Amazing Race Jyväskylä tapahtumaan ja loistavalla paikallistuntemuksella ja juoksukunnolla tulimmekin kisassa toiseksi. Palkinnoksi saimme risteilylahjakortin. Marraskuussa pitikin lähteä risteilemään kohti Tukholman joulumarkkinoita ja kovasti oltiin innoissamme. Tarkoitus oli vetää hulluna ruokaa ja juomaa laivalla, ottaa selluliittihoitoja (tai siis Anniinan piti) ja shoppailla Ruotsista kaikkee ihkuu. Mutta viime hetkellä risteily peruttiin! Siitä seurasi suuri suru! Paitsi Onnilla, jolle varmasti oli suuri helpostus, kun ei tarvitse meitä muita kestää kolmea vuorokautta. Eli tällaista draamaa meillä. Mutta pitänee yrittää joulun jälkeen uudestaan, jos vaikka saatais tuo lahjakortti vielä käytettyä.

Muuta kimppakivaa meillä on suunnitteilla vielä joulukuussa bändin (+ avecien, mikäli ovat tarpeeksi ainutlaatuisia) pikkujoulujen ja racleten merkeissä. Ja sit käydään joulun viettohon taas kuusin kynttilöin. Mutta toivottavasti sitä ennen aktivoidumme täällä internetissäkin uudelleen.

Katse kuvina

Anniina kirjoittikin jo Katseen keikasta jotain. Tässä kuvia keikalta, kiitokset niistä Kimmolle ja Tuukalle.

keikat oli ja meni

Kyllä on elämä hurjaks mennyt, kun kahtena peräkkäisenä iltana oli keikat. Tiistaina soitettiin Pub Katseessa ja hienosti oli porukkaa paikalla, vaikka kello oli jo yli puolen yön ja kyseessä siis arki-ilta. Tosi hyvä fiilis jäi keikasta.

Eilen soitettiin Aalto-salissa Pörssin Music Awardseissa neljä biisiä. Ikinä en ole neljän biisin jälkeen ollut niin hengästynyt, sekaisin ja ääni pois kuin eilen. Mutta meno oli kova. Lämppäreinä oli mm. 50 Cent, Matti ja Mervi sekä Teletapit. Kovassa joukossa oltiin siis.

Sellainen olo jäi noista illoista kuitenkin, että olispa ihkua kun oli raavaat roudarimiehet ja keikkabussi. Jokainen vuoron perään vaihtaa kamojansa entistä isompiin tai ainakin painavampiin, eikä niitä jaksais kantaa, eikä varsinkaan survoa henkilöautoihin. Kamat tosin vielä mahtuukin autoihin, vielä haasteellisempaa on tunkea itsensä todella täyteen autoon.

Valitettavasti elän niin kivikautta, etten omista digikameraa, kamerakännykkää tai muuta hienoutta, eli en pysty laittamaan kuvia. Mutta jotkut räpsivät kyllä kuvia, niitä kehiin!

Studiotarinaa osa 1

Tässä luvassa vähän tarkempaa postausta studioretkestämme oikein kuvien kera. Äänityspaikkana toimi Jyväskylässä sijaitseva Studio Watercastle ja äänittäjänä toimi Sarvanteen Arttu. Olimme varanneet äänityksiin aikaa 3 ja 1/2 päivää, 3-6.11. Tarkoituksena oli äänittää ainakin 3 biisiä, eli Katkeruuden rajamailla, Tilaa ja Jäähyväiset (tämä oli viimeiseen studiopäivään asti Vihainen naama (tai :[), mutta keksittiin sitten Jäähyväiset uskottavammaksi nimeksi).

Päivä alkoi roudaamisella ja oltiin taas Jennin kanssa uskolliset roudaajat. Paikan päällä oltiin siinä 10 maissa maanantaina ja sitten alkoi kamojen kasaus. Ensin laitettiin rummut kuntoon, sillä Jennin tulikoe oli vuorossa heti alussa.
Tapasimme myös kaksi studion karvaista asukkia, Tepun ja Mörkön. Heistä asiaa myöhempänä lisää.

Yllä kuva Jennistä uusien hienojen ja kiiltävien Pearlien pallilla. Huomatkaa hienosti matchaavat kuulokkeet. Jenni hoitikin homman kunniakkaasti kotiin muutamalla otolla per biisi ja kohta päästiinkin jo bassojen kimppuun. Onni oli käynyt oikein vuokraamassa basson äänityksiä varten ja kyllähän se komeasti soikin. Huomatkaa, kuinka Onni keskittyy.


Ensimmäisenä päivänä saimme siis nauhoitettua sekä rummut että bassot, eli aika tehokasta toimintaa. Päätimme kuitenkin jättää neljännen biisin nauhoittamatta ja keskittyä kolmeen lempilapseemme. Tulkaa keikalle kuulemaan sitä neljättä.

Tiistaina oli vuorossa kitaraäänitykset ja niitä hinkattiinkin sitten lähes koko päivä. Muilla oli siis aikamoista odottelua. Ainakin Onni oli tyytyväinen, että sai eilisen jälkeen ottaa rennosti.




















Studiossa sitä aina tulee mieleen, että pitäisikö sitä opetella soittamaan. Lisäksi myös se, että kannattaisiko hankkia kakkoskitaristi ainakin keikoille soittamaan, niin komealta ne kitaravallit kuulostavat. Noh, levylle kitaravallit saadaan onneksi tekniikan avulla yhdenkin ei-niin-loistavan -kitaristin voimin. Ja studion plussana on, että sinne saadaan tungettua kaikkea pientä ekstrakivaa kitaraosioihin, joista itse ainakin olen aina ihan innoissaan. Harmi, ettei niitä pysty sellaisenaan toteuttamaan keikoilla.

Myös Anniina pääsi jo tiistai-iltana aloittelemaan laulamista.















Jatketaan tästä kolmannen ja neljännen studiopäivän tiimoilta myöhemmin. Täytyy lähteä tunteilemaan (eli luennolle) ja siitä sitten suoraan souncheckkaamaan Pub Katseeseen. Kaikki sinne tänään kuulemaan meitä! Ja huomenna yllärikeikka Pörssin Music Awardseissa Aalto-Salilla. Keikkaa pukkaa, jee!

Demo valmis!

Nyt on tosiaan saatu demot kouraan ja itse kuuntelin sen eilen läpi 6 kertaa. Enkä kyllästynyt, vaikka olin noita biisejä on veivattu viime aikoina ihan liikaakin. Kuulostaa kerta kerralta paremmalta. Nyt pitäis vaan saada kannet tehtyä ja painettua levyjä enemmän kuin neljä kappaletta...

Ollaan ihan kiitettävästi saatu katsella toistemme naamoja viime aikoina. Mutta sama meno jatkuu, nimittäin ensi viikolla on ainakin yksi keikka (tiistai, Pub Katse). Treeneissä on keskitytty lähinnä noiden demobiisien hiomiseen ja nyt olis opeteltava soittamaan jotain muutakin. Mutta ihan parasta päästä keikalle pitkästä aikaa! Toivottavasti paikalle tulee ihmisiä, vaikka arki-ilta onkin.

siististi cool demo

Kauheasti väsyttää, mutta kerronpa sen, että demon äänitykset on tehty ja huomenna saadaan valmis levy käteen. Vaikka sitä taas huomasikin oman rajallisuutensa, niin kyllä siitä kuitenkin tulee meidän paras ja samalla pöljin demo. Parasta studiosessioissa on ollut kaksi kissaa. Ja kirkuminen. Ja thaimaalainen ruoka. Ja glögi. Hirveesti hyvää siis :)

Ensimmäinen studiopäivä

Jau jau! Ensimmäinen päivä on takana. Tai on oikeastaan ollut jo aikoja sitten, koska virkamiesmäisesti lopettelimme jo kuuden maissa. Jenni soitti rummut kunnialla nauhalle ja sain itsekin jotain bassotuksia sinne räpellettyä.

Hieman askarruttaa uusimman biisin jättäminen pois, mutta luultavasti studioaika ei olisi riittänyt kuitenkaan sen nauhoittamiseen. Noh, keikoillahan tuota kuulee. ;) Muutenkin hiukkasen pelottaa, ovatko kappaleet turhan samanlaisia, mutta luottakaamme kitara- ja laulusovitusten voimaan. Täytyykin huomenna oikeastaan mennä kitaratuottajaksi. Ja toisaalta... eihän sillä ole väliä, jos biisit ovat samanlaisia, kunhan ovat hittejä. :P

Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Vähintäänkin Ainakauniin paras. (Ja se on jo hyvä silloin.) Nyt kaikki nukkumaan... huomenna on kuitenkin raskas "työpäivä" ihan oikeastikin.

Tänään studioon!

Tänään se sitten alkaa...Huimat studiosessiomme käynnistyvät tietysti rumpujen äänityksellä, eli minä joudun ekana piinapenkkiin. Ei vaan, innoissanihan olen sinne menossa, kun pääsen testaamaan uusia punaisia ja kiiltäviä Pearl Visionejani tositoimissa. Kuvamateriaalia luvassa myöhemmin...
Nyt pitää lähteä roudaamaan, plääh. Milloinkahan saisimme salskeita ja lihaksikkaita roudareita palvelukseemme...?

Väliaikatietoja

Muutama päivä studiosessioiden alkuun ja olemme saaneet biisit karsittua neljään. Hyvä me! Sovituksetkin ovat jo aika hyvällä mallilla, vielä on muutamia asioita mietittävänä. Tällaisia asioita ovat mm. nimet kahdelle biisille. Jotenkin ne työnimet eivät ihan aina toimi: Vihainen naama ei kuulosta kauhean uskottavalta, eihän?

Kiva mennä pitkästä aikaa studioon, ollaan kuitenkin viime demosta menty hurjasti eteenpäin. Toivottavasti saadaan se kuulumaan myös demolla...

Synttärityttö

Tänään toivotamme orkesterimme laulajalle elikkäs Anniinalle onnea, sillä hänellä on tänään synttärit!

Itse olen tuntenut hänet jo "muutaman" vuoden ajan, eli suunnilleen 15 vuotta. Siinä on keretty kokea yhtä sun toista, mutta pääosin ihan tajun hauskaa on ollut. Ohessa muutama nätti kuva laulajattarestamme vuosien varrelta :)

Sillä siisti ja uutta kivaa!

Nyt on luvassa päivitystä minun soitinrintamalleni, sopivasti juuri studion alla. Happy happy jee :) Täytyypä esitellä uusi beibi sitten kun saan sen käsiini...

Samaan syssyyn voisin itseni lisäksi haastaa muutkin meidän poppoosta esittelemään soitin- ja muun kama-arsenaalinsa täällä. Oikein kuvien kanssa, pliiiiiiis.

Ylemmässä kuvassa voi bongata oman vahvistinsettini oikeasta reunasta, lupaan kertoa siitä myöhemmin tarkemmin.
Ohessa olevat kuvat ovat treenikämppämme siivoustalkoista, joissa käytettiin ihan imuria ja pestiin jopa ikkunat! Eipä kauhean monessa treenikämpässä sellaiseen ruveta, mutta mepä ruvettiin. Kyllä nyt kelpaa palotarkastajan tulla käymään.

Huomatkaa treenikämppämme läksyjentekopaikka, jota Anniina tässä testaa. Lakanat muuten peittävät alleen rumpusettejä, joita kämpästämme löytyy kolmin kappalein. Niistä tosin ainoastaan yhdet ovat Jennin omaisuutta.

Demotreeniä

Heipähei taas!

Yhä treenaillaan demoa varten, ollaan saatu karsittua biisiehdokkaat viiteen. Kolme siis olis tarkoitus äänittää. Treenikämppä on siivottu ja sisustettu uusiksi (siellä on mm. läksypiste pulpetteineen) ja siellä onkin ilo soittaa. Valitettavasti Jenni ei ole päässyt kokeilemaan rumpujen soittoa uudistetussa kämpässä, koska sen takapuoli repesi.

Mä olen luvannut mennä tänään luovuttamaan verta. Jänskättää ja meinaa jopa ahdistaa, en oo tehnyt sitä pariin vuoteen. Mutta toisaalta, jos joku kuolee siksi, ettei se saa mun vertani ihan vaan siksi, että mua vähän ahdistaa, niin ei kiva. Sitä saattaa ahdistaa se kuoleminen vielä vähän enemmän. Eli menen enkä kitise enempää.

Keikka!

Kaikki kynnelle kykenevät ja myös kykenemättömät ovat tervetulleita jammailemaan Ainakaunistelun tahtiin Pub Katseeseen Jyväskylään 11.11.08! Eli pistäkäähän merkintää kalentereihin ja jättäkää syksyiset kutimet & virkkaukset kotiin, sillä tarkoitus on pistää tanssijalat vipattamaan sekä uusien että vanhojen hittien tahdissa. Kiitos ja näkemiin.

P.s. Pahoittelen virhettä edellisessä postissani; kyse oli tosiaan rumasta eikä suinkaan huonosta demosta.

Pieni korjaus

Ettei kukaan (siis kaikki meidän satatuhattamiljoonaayhdeksän lukijaa) nyt vaan saa väärää kuvaa: siis minun mielestänihän demosta piti tulla ruma, ei huono. Siis ruma ja hyvä. Eikös kuulostakin hyvältä?

Eilisen tunnelmia

Saunaillassa päätettiin, että demosta pitää tulla hieno. Tappelua ei tällä kertaa syntynyt, vaikka Maria olikin sitä mieltä, että demosta pitäisi tulla hienon sijaan huono. Ehdotus ei saanut kannatusta. Lisäksi nostalgioimme vanhojen keikkakuvien äärellä, ja huomasimme, että esiintymisolemukseen voisi panostaa enemmän. Varsinki 80-lukuhenkisyys kokovartalojumppapukuineen sai kannatusta.

Saunaa ja ideoita

Viimeinen nössökin hyppää nyt mukaan blogien ihmeelliseen maailmaan. Sanottavaa ei mulla kyllä juuri ole, mutta ryhmän painostus on liian kovaa, joten tässä sitä nyt avaudutaan. Ajattelin kertoa teille mahtavasta saunaillasta (joka siis on vasta tulossa, joten siitä mahtavuudesta en sittenkään tiedä). Tosin Onni aikoo livetä kaverinsa tupareihin lähestulkoon heti saunan jälkeen ja Anniina ei aio saunoa ollenkaan, jottei hiusväri poistuisi hänen päästään liian aikaisin, joten varsinainen sauna ja vilvoittelu jää sitten minun ja Marian jykeville harteille. Tarkoituksena olisi myös ideoida tulevaa demoa ja tapella nauhoitettavista biiseistä. Pitänee yrittää pitää taisto sanallisessa muodossa, ettei tule ikäviä palovammoja kiukaasta jos innostutaan puolustamaan kappalesuosikkejamme voimakeinoin (tämä siis koskee edelleen vain minua ja Mariaa siellä saunaosastolla). Siinäpä teille mielikuvaa kerrakseen! :) Saunaillan tuloksista ja mahdollisista vammoista kuulette sitten myöhemmin...

Studioon

Marraskuun alkuun on studio varattu. Kaikki tutut voivat siis odottaa uutta erinomaista demoa joululahjaksi :)

Ulkomaailma ja treenikämppä

Morjensta pöytään! Jotten aivan lopullisesti nössöksi leimautuisi, niin ajattelin nyt rohkaista itseni ja kirjoittaa koko elämäni ensimmäinen blogi-tekstin. Aplodeja kiitos! (Voitte tulla myös keikoille taputtamaan, jos ei nyt innosta.) En millään meinannut keksiä mitään sanottavaa, mutta viime aikojen tapahtumat antoivat jotain aihetta kirjoitteluun. Kerronkin siis mukavan tarinan siitä, millainen on ulkomaailma ja millainen taas treenikämppä. Kommentoikaa toki rohkeasti, jos tätä blogia satutte lukemaan.

Ulkomaailma on varsin jännittävä paikka. Tarkoitan sillä tässä nyt treenikämpän ulkopuolista maailmaa, missä me kaikki ihmiset toljailemme. Siellä tapahtuu vaikka mitä, mutta nyt haluaisin kiinnittää huomion juurikin ihmisiin - noihin karvattomiin sosiaalisiin apinoihin ja poliittisiin eläimiin. Tarkkaavaiset lukijat ovat varmaan havainneet, että ihmiset tekevät keskenään monesti sopimuksia tietyistä yhteisistä toimintatavoista, mutta myös herkästi lipsuvat niistä. Otetaanpa vaikka esimerkkinä liikenne.

Olemme periaatteessa yhdessä sopineet ja hyväksyneet tietyt säännöt ja rajoitukset, joiden mukaan autolla tulisi ajaa. Nopeusrajoitukset ovat oiva näyte näistä säännöistä. Vaikka joku nyt voisi väittää, ettei henkilökohtaisesti hyväksykään rajoituksia, niin hänhän voi toki pyrkiä muuttamaan niitä demokraattisin keinoin tai sitten ajaa yhteiskunnan teiden ulkopuolella. Palatakseni asiaan, nopeusrajoitusten kohdalla näyttää olevan kuitenkin lähes sääntö, eikä poikkeus, että niitä ei noudateta. Aina pitää ajaa paria kymppiä kovempaa kuin rajoituksissa sallitaan. Ja niinhän lähes kaikki tekevät. Tietysti on paljon myös niitä, jotka ajavat sovittujen rajoitusten mukaan, mutta heitä pidetään hidastelijoina. Yksittäisiä autoilijoita voidaan toki pitää vastuullisina omista nopauksistaan, mutta samalla vaikuttaa myös siltä, että ajokulttuurin myötä suhtautuminen rajoituksiin on varsin löyhä. Ajokulttuuria ei yksillä sakoilla muuteta, koska kyseessä on kaikkien ajokortillisten (ja miksei muidenkin) kansalaisten muodostama ryhmä. Tarvittaisiin kenties kokonaista suhtautumistavan muutosta yksilökeskeisestä "minulla on kiire"-ajattelusta ryhmäkeskeiseen "meillä on yhteiset säännöt"-ajatteluun. Tilanne näyttää siis siltä, että meillä on yhdessä sovitut säännöt, mutta monet ottavat itselleen oikeuden luistaa niistä, koska oma etu ajaa edelle. Vastaavia esimerkkejä on helppo keksiä vaikka kuinka paljon.

Noh, onneksemme treenikämppä on kuitenkin ulkomaailmasta irrallinen pieni yhteisö. Siellä voidaan pienessä porukassa sopia säännöt ja kaikki noudattavat niitä, koska ryhmän pienuudesta johtuen valvonta on helppoa ja kärhämää tulisi, jos jotkut eivät sääntöjä noudattaisi. Meillä ei toisten kamoja luvatta lainata, varailla vuoroja liian pitkiksi ajoiksi eteenpäin, määräillä itsevaltiaan elkein tai tuoda ulkopuolisia (vuokraa maksamattomia) bändejä kämppään. Onneksi maailmasta löytyy sentään yksi paikka, jossa ryhmän yhteisistä ajatuksista pidetään kiinni.

Vai hetkinen... tarkemmin tarkasteltuna asia ei tainnutkaan olla ihan näin. Noh, kaipa tässä voi itse kukin katsella peiliin. Ryhmien luonteeseen kuuluu se, että aina ei voi kaikkia yksilöllisiä halujaan toteuttaa. Kompromisseja on tehtävä, jotta ryhmä voi toimia ryhmänä. Onneksi bändikämppämme henkilömäärä on sen verran pieni, että luulisi jonkinlaisen kompromissin löytyvän, kunhan kaikki saadaan koolle.

Näillä eväin siis syksyä eteenpäin. Pyrin jatkossakin jotain "mukavaa" tarinoimaan, kunhan uusia ideoita kertyy. Demoprosessi hieman jänskättää, mutta eiköhän siitä hyvä tule. Kenties jopa Ainakauniin paras. Siihen ainakin pyritään. Nyt voisi kaivaa imurin esiin ja aloittaa siivousurakan. Sen jälkeen painelen muutaman tunnin päästä leffaan ja illalla pitäisi puuhastella vähän töitä sekä leipoa omenapiirakka. Kyllä tästä vielä tulee hyvä päivä. ;)

Suunnitelmissa demon teko

Eivätpä ole Jenni ja Onni uskaltaneet mitään kirjoittaa. Nössöt. Siksi mä tulin kertoilemaan kuulumisista. Eli kovasti on suunnitteilla uusi demo, joka on tarkoitus vielä tänä syksynä saada aikaiseksi. Ei vaan päästä yhteisymmärrykseen siihen äänitettävistä biiseistä. Mulle käy kaikki, koska ei meillä tietenkään huonoja biisejä ole. Mä olenkin joustava :P

Ryhmäkuva

Tässä ovat blogimme kirjoittajat vasemmalta oikealla: Anniina, Jenni, Maria ja Onni.

Blogi perustettu!

Ainakaunis-orkesteri on aktivoitunut jo kauan sitten ja olisi viimeinkin aika näyttää se muillekin. Nettisivut päivittyvät varmasti lähitulevaisuudessa, mutta siihen asti kuulumisia voi lukea täältä.