Piruja, matoja ja Musetusta & muuta kivaa

Jaahas, kun kerran Onnikin käy bändejä katsomassa, täytyy minunkin vähän lesoilla.

3/4 orkesteristamme oli todistamassa Musen kiertueenaloitusta Helsingissä viime viikolla. Eipä Muse tälläkään kerralla pettänyt odotuksia, vaikkakin vanhemmat veisut ovat allekirjoittaneen mieleen enemmän kuin uusimman Resistance-levyn kappaleet. Onneksi vanhempaakin matskua kuultiin ihan reilusti, joten tanssimaan pääsi varsinkin loppupuolella keikkaa. Valoshow ja kolme nousevaa tornijärjestelmäsysteemiä pitivät huolen siitä, että katsomista riitti.


Seuraavana päivänä kiiruhdimme takaisin kotikonnuille, sillä PMMP:llä oli keikka Jyväskylän Nightissa. Sinne lähdimme toiveikkaina jo kymmeneltä lipunostoon, sillä johtuen Helsingin reissusta, emme olleet ostaneet lippuja ennakkoon (virhe!). Tästä sitten jouduttiin kärsimään oikein kunnolla, koska ovella meitä odotti noin 100 metrin jono muitakin lipunostajia, jolloin puolet seurueestamme luovutti jo tässä vaiheessa. Jennin kanssa päätettiin sisukkaina jäädä jonottamaan. Viimein reilun kahden tunnin jonotuksen ja kylmäkangistumisen jälkeen saimme liput viimeisten joukossa. Tässä vaiheessa juhlamieli oli kyllä kaukana ja keikkakin meni vähän ohi siinä tungoksessa ja harmistuksessa. PMMP oli kuitenkin tuttuun tapaansa aikamoisen hyvä, joten heitä ei voine tästä syyttää. Nightiin en kuitenkaan enää ensimmäisenä ole bändejä menossa katsomaan, sitä ei todellakaan ole tarkoitettu keikkapaikaksi. Kyllä se Lutakko vaan on parasta sillä saralla Jyväskylässä.

Ainiin, käytiin myös porukalla etsimässä asuja uusiin promokuviin. Toivottavasti tulee hyviä kuvia, ainakin aika mahtavia vaatteita onnistuttiin löytämään... :)

Muse-kuva
Pmmp-kuva

p.s. laitoin melkein otsikoksi "piruja ja matoja sekä Musetusta & kusetusta" Mutta nynny kun olen, niin mennään nyt sitten asialinjalla. Niin.

"Opportunities are available in all walks of life in Australia."

Näin ainakin väittää Ray Davies, joka sattuu olemaan yksi suosikkisäveltäjistäni. Ka, näin sitä karistellaan hevimiehen imagoa. Lyhyestä virsi kaunis: Sain kielitestin tulokset ja 108/120 tarkoittaa sitä, että olemiseni Belfastissa saattaa olla suunniteltua lyhempi. ;)

Pienet suunnitelmat

Hellou, hellou! Meren keskellä jännitys sen kuin tiivistyy. Salliiko jättiläismustekala enää lentokoneilla lentämistä ja kuinkahan käy kielitestissä? Oikeasti elämästä on jännitys kaukana ja asuntoomme on kaiken muun lisäksi iskenyt sikamainen flunssa. Vietin viikonlopun kuumeisesti neljän seinän sisällä, mutta nyt alkaa taas elämä voittaa.

Koti-ikävää ei ole, mutta kahta asiaa kaipaan, joista kumpikaan ei ole sinappi. Ensinnäkin lautapelit. Tänään oli jostain syystä hirveä hinku pelata lautapelejä, mutta eihän niitä minulla mukana ole. Pitänee siis käydä ostamassa.

Toinen kaipuun kohde on levyt. Jyväskylässä kuuntelin musiikin lähes aina cd-soittimen avustuksella ja näin ollen kuunneltavien levyjen valinnasta muodostui mukavaa toimintaa iltojen ratoksi. (Ai että elämäni on ollut muka tylsää?) Noh, eihän niitä levyjä, muutamaa demoa lukuunottamatta, viitsinyt ulkomaille asti raahata ja näin ollen saankin nyt nauttia musiikista tietokoneen välityksellä. Tottahan toki kaikki biisit ovat samassa listassa ja shuffle päällä. Tästä seurauksena huomaan, ettei kaikkea omistamaani musiikkia jaksa ihan aina kuunnella. Tämä oli tiedossa tavallaan aiemminkin, mutta levyhyllystä ne huonoimmat eivät vain koskaan eksyneetkään sinne soittimeen... shuffle sen sijaan osaa valita aina ne huonoimmat juuri soitettavaksi. Samoin levykokonaisuudet haitallisesti hämärtyvät.

Levyjen ostelusta innostuneelle Belfast on kuitenkin oikein mainio paikka. Uudetkin tuotteet saa yleensä kympillä, ja koska punnan kurssi on sangen kehno, niin tuohan ei ole juuri mitään. Itse nappasinkin The Soundsin ja Megadethin uusimmat heti tilaisuuden tullen. Crossing the Rubicon on varsin kelpo poppia, vaikka ei intoudukaan ensimmäisen (ja miksei toisenkin) levyn iloitteluun. Endgame sen sijaan on täyttä terästä. Jos tätä ei pidä uuden trash-metallin mestariteoksena, niin joutuu määrittelemään käsitteet eri tavalla kuin minä. ;)

Sivuhuomiona mainittakoon, että paljon parempana hetkenä ei tänne olisi kannaltani voinut muuttaa. Peräkkäisillä viikoilla Opeth ja ISIS keikoilla! Opeth meni jo ja oli taattua tavaraa. ISIS on tulossa tämän viikon lauantaina ja toivottavasti viimeisetkin flunssan rippeet ovat siihen mennessä kaikonneet. Laitetaan loppuun vielä syksyistä tunnelmointia samaiselta orkesterilta. (Kiireisimmät voivat hypätä 3-4 minuuttia eteenpäin, jos meinaa aika käydä pitkäksi...)

Suuret suunnitelmat

Nythän tämä bändi alkaa taas tuntua bändiltä. Soitto kulkee koko ajan paremmin ja suunnitelmat on suuria. Sunnuntaina pidimme bändipalaverin, jossa ei erotettu ketään, vaan tehtiin toimintasuunnitelma. Tarvitaan uusia promokuvia, nettisivut, sekä älyttömästi hyviä kontakteja. Ensin täytyy kuitenkin muuttua nuoreksi, nätiksi ja hoikaksi, jotta saadaan hyvät kuvat. Siinä onkin projektia täksi syksyksi. Mutta on kivaa! Kivaa että tapahtuu!

Syksy

Syksy on viimein tullut tännekin, se täytyy myöntää. Yleensä pidän kynsin ja hampain kesästä kiinni viimeiseen asti ja myönnän vasta paljon muita myöhemmin, että syksyhän se on taas tulla tupsahtanut keskuuteemme. Näin lokakuussa syksy lienee jo väistämätön tosiasia, eikä kesävenkoiluun kannata enää haikailla. Karannut kissapoikakin saatiin kotiin retkiltään (kuvassa väsynyt karkulainen, nenässä vähän damagea, mutta muuten ok), joten senkin puolesta syksy saa tulla. Minäkin kerkiän taas normaalin elämän pariin.

Itselleni tulee syksystä toisaalta vähän haikea olo, toisaalta taas tekee mieli aloitella kaikkea uutta ja kivaa. Värit inspiroivat ja tekee mieli mennä kumpparit jalassa hyppimään vesilammikoihin Foo Fightersia iPodissa täysillä huudattaen. Toisaalta tekee mieli kietoutua vilttiin sohvan nurkkaan teekupin kanssa ja kuunnella Ville Leinosta, Tori Amosta ja Kate Bushia.

Jospa syksy inspiroisi taas musiikin tekemiseenkin. Ideoita on, mutta miten saada ne toteutettua?