Parempi tosiaan raportoida tekemisensä vielä, kun muistaa. Torstaista sunnuntaihin siis Provinssia takana oli kyllä pirun mukavaa. Torstai tosin meni hiukkasen ohi, mutta eihän silloin kukaan soittanutkaan. Vetovastuu oli torstaina muutenkin Jarnolla, joten itse pääsin lepäilemään. ;)
Perjantaista, jolloin vetovastuu oli itsellä, on myönnettävä, että eipä juuri mitään bändiä tullut suuresti katsottua, mutta monia tuli nähtyä juuri pari biisiä. Pahoittelut Maria, mutta Placebo ei nyt vain innostanut. Pahoittelut hevikavereille, ei innostanut Bodomkaan. FM2000 oli ihan mainio ja Volbeatin aikaan YleX:n teltassa hengittäminen oli hankalaa. Keikkojen jälkeen käytiin naapurintytön kanssa viereisellä lerintäalueella ja seitsemän aikaan takaisin nukkumaan. Seuraavana aamuna sain kuulla, että kyseinen telttanaapuri oli vielä seikkailun jälkeen lukinnut itsensä suihkutiloihin ja neuvokaasti kiivennyt ikkunasta ulos. Hienoa toimintaa!
Lauantaina meinasi aamulla olla puutunut olotila. Itseasiassa olikin, sillä oikea käteni oli jostain kumman syystä menettänyt yöllä tuntoaistin. :D Noh, aistit palautuivat päivän mittaan ja suurin kiitos on annettava Röyhkälle, Rätölle ja Lehtisalolle. Loistava keikka, joka sai hymyn naamalle ja rahat kulumaan mallasjuomiin. Kuinka joku (Röyhkä) voikaan unohtaa kolmanneksen sanoista ja huudella toisen (Rättö) kanssa "miau!" toisilleen biisien keskellä. Mahtavaa menoa!
Jottai juttu venähdä liiaksi, niin hypätään heti illan pääaktiin. Luulisi, että se olisi ollut itselle joko Emiliana Torrini ja Opeth, molemmat toki hyviä, mutta niin vain Manowar varasti shown. Olutta, vähäpukeisia naisia, huumoria ja balls of steel. Seuraava lausahdus kuvannee bändiä ihan mukavasti:
"We like it hard, we like it fast. We got the biggest amps, man they blast!"
Manowarin keikan jälkeen sitten taas ryömintää aidan ali ja uimaan. Kuvat kertonevat enemmän kuin sanat.
Batman-bokserit ovat aina yhtä tyylikkäät. Ja lieköhän tuo nyt muka pelkkää vettä, mitä housuilla on. ;) Onhan se... pakkohan sen on olla.
Sunnuntai oli pyhitetty mukavaan istuskeluun ja lepopäiväksi. Kaiken hehkutuksen jälkeen olisin luullut, että Anna Puu innostaisi, mutta eipä kantrihenkinen poppi oikein napannut, jos nyt ei vahastuttanutkaan. Nick Caven keikan jälkeen ehkä saatoin jopa ymmärtää, miksi hänestä niin pidetään. Luultavimmin se johtuu kahdesta hillittömästä partamiehestä, jotka bändiin kuuluvat. :P
Mainittakoon, että kotiinpaluusta olisi saattanut muodostua ongelma konnareiden (vai olikohan se kommareiden) ja muiden junamiesten sekä -naisten lakkoilun takia, mutta onneksi porukat olivat tulleet katsomaan Cavea ja heittivät meidät lopulta Jyväskylään. Rankka, mutta mukava viikonloppu tosiaan. Ei oikein parempaa avausta festarikesälle olisi osannut toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti