Elossa yhä

Taas on jäänyt kirjoittelut vähäiseksi. Ehkä johtuu siitä, ettei mitään erityisen kiinnostavaa ole tapahtunut. Omaa elämääni on täyttänyt seminaarityön kirjoittaminen, mutta nyt sain sen hetkeksi käsistäni. Kohta se singahtaa bumerangina takaisin punakynällä varustettuna, mutta nyt voin siis vähän hengähtää. Mutta koska elämääni ei sen kummempaa ole kuulunut viime aikoina, en nyt rupea väkisin keksimään asiaa tämän enempää. Mutta siis, elossa ollaan yhä. Maria ja Jennikin olivat elossa ainakin vielä maanantain treeneissä, vaikkeivat myöskään ole hetkeen kirjoittaneet.