Keikat "kunnialla" ohi ja paluu normaaliin haahuiluun luvassa. Lauantain soitoista ja Yläkaupungin yöstä muutenkin jäi ainakin itselle varsin positiivinen maku. Tytöt koijasivat pahemman kerran ja pakottivat minut puhumaan yleisön edessä. Onneksi yleisö oli myötämielinen ja hyväksyi T-Rexiä ja Juha Mietoa koskeneen tositarinan. Pari asiaa jäivät siinä määrin mietityttämään myöhäisen illan backstage-keskusteluista, että tekeepä mieli oikein jakaa ne kaikkien kanssa.
Ensinnäkin esiintymisen intensiteetti ja sen vaihtelu. Olen huomannut (ja niin kuulemma jotkut muutkin ovat huomanneet), että varsinkin Ainakauniin kohdalla sytymme kunnolla vasta keikan ollessa lähellä loppuaan. Muutamat ensimmäiset biisit soittelemme ilman suurta rokkikukkoilua ja kenties jopa hieman nöyrillä mielin. Varovastikin kenties. Yksi esille tullut näkemys oli, että ei se haittaa, sillä keikan tuleekin sisältää jonkinlaista dynamiikkaa ja loppuhuipennus. Tämä taas tulee mahdottomaksi, jos aloittaa heti täysillä. Tosin monesti draaman kaareen kuuluu, että aloitetaan kovaa, rauhoitellaan vähän ja lopulta lopetetaan kovaa. Noh, oma mielipiteeni kuitenkin on, että pitäisi panostaa enemmän räväkkäämpään alkuun ja olla itsevarmemmalla asenteella liikkeellä. Tällöin luultavasti yleisöönkin välittyisi ammattimainen ja osaavampi kuva. Lopun huipennokseen kai pitää sitten pistää likoon 110% tai miksei enemmänkin. :P Täytynee seuraavalla keikalla yrittää olla heti alusta skarppina.
Toinen mieltä painanut seikka on epäsosiaalisuuteni keikkapäivinä. Keikoille tulee pyydettyä aina julmetusti kavereita ja onhan se kivaa kavereiden kanssa jutustella erinäisistä asioista. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että koen hieman huonoa omatuntoa siitä, että en kovinkaan hyvin keikkojen jälkeen huomioi ystäviäni. Monesti soiton tauottua tulee suunnistettua suoraan bäkkärille ja mieli tekee lähinnä rauhoittua hetki. Tämän jälkeen kello alkaakin usein olla jo niin paljon, että hädin tuskin kerkeää kaikkia tuttujaan tervehtimäänkään. Pahoittelut siis niille, jotka kokevat jäävänsä huomiotta. (Tuskin sellaisia oikeasti on, mutta varmuuden vuoksi piti sanoa. :D ) Tarkoitus ei ole olla töykeä ja kusipäinen rokkari, vaan ainoastaan hengähtää hetki ja koota ajatuksensä jännityksen purkauduttua. Tässäpä nämä... Nähdään seuraavilla keikoilla tai jonain muina kuin keikkapäivinä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti